Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Suokaa anteeksi Jussi, eli tuota maisteri Jussi", sanoi Kalle, kun Rytilahden Jussi vihaisesti tempasi takkinsa nurkan pois Kallen hyppysistä. "Näin teidän jo saapuneen kotipuoleen taas, niin arvelin, jotta pitäähän sitä toki isäntäänsä tervehtiä ja koulukuulumiset kysellä." "Ei se mitään, ei se mitään", vakuutteli puhuteltu ja jatkoi: "kuinkas kotona jaksetaan?"
"Ei kotipuoleen, mutta yhä kauwemmas kodista. Minä en woi täällä ... olen liiaksi paljon awannut sydäntäni ja ilmoittanut itsestäni. Minä pelkään, että saawat tiedon. Poikkesin tänne, sillä en woinut lähteä teille hywästiä sanomatta...
"Viimein uskoi Pietari asianlaidan niin olevan ja mielellään soi Enkelille kaikki anteeksi. Antoipa hän vielä pastorille toimeksi ilmoittaa tyttärellensä sen, jos tämä milloin kotipuoleen palajaisi. Pastorin pyynnöstä otti Pietari tyttärensä kanteleen seinältä, jota ei ollut sitte liikuttanut kuin Enkelin katoamisyönä, ja soitti vapisevalla kädellä erolaulun.
Alussa en tahtonut jaksaa kantaa arvoni painoa oikein luontevasti. Toverit rohkenivat huomauttaa minua siitä muka »sopimattomasta tavasta», kun kadulla kävellessäni tuontuostakin koettelin sormellani, oliko lyyra tallella ja suoraan nenän yläpuolella. Useimmat tovereistani olivat kiiruhtaneet aamujunassa kotipuoleen näyttämään, mitä olivat Helsingistä saaneet päähänsä, nimittäin sen ulkopuolelle.
*Brendel*. Johannes poikani, minä sanon sinulle hyvästi. *Rosmer*. Minne aijotte näin myöhään? *Brendel*. Alas mäkeä. *Rosmer*. Kuinka? *Brendel*. Nyt menen kotipuoleen, kallis oppilaani. Olen alkanut kaivata sitä suurta olemattomuutta. *Rosmer*. Teille on tapahtunut jotain, herra Brendel! Mitä se on? *Brendel*. Vai huomaat sinä muutoksen? Niin, onhan se luonnollistakin.
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Merille lähtevä. Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani! Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani. Mun täytyvi nyt mennä merille kulkemaan! Ja sinua, en tieä, jos näen millonkaan. Lahella laiva pieni minua outtelee; Se mulla kotimaani ja tuttavani lie.
Lieneekö hän mielessään pitänyt wiimeistä isoa wahinkoansa wai lieneekö kaihtenut minua? Kun olimme nuo kolme kuukautta olleet säästäwäisiä ja ahkeroita, olimme ansainneet koko lailla rahoja, hywä uuden elämän alku... Eräänä kertana rupesi mieheni innokkaasti esittelemään, että minä lähtisin nyt kotipuoleen. 'Emmekö lähde nyt jo yhdessä pois täältä? sanoin minä.
Jaana ei ollut koskaan ennen ollut sirkuksessa. Hän oli kyllä kuullut toisten tyttöjen puhuvan siitä, mutta hänellä ei ollut koskaan mielestänsä ollut liikoja rahoja siihen. Kuitenkin oli hänen halunsa jo kauan palanut sinne. Hän kiitti ja suostui. Hänen oli pian lähdettävä kotipuoleen. Voisi hän nyt hiukan huvitellakin. Olisipahan sitten jotakin Heikille kertomista.
Voi koska nään minä senki ilopäivän, Kultani rinnalla kulkevan ja käyvän! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Syys jopa joutuu ja pois kesä lentää, Vaan minun kultani ei tule sentään; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kant. Es. 8.
Käänsimme sitten matkamme kotipuoleen, ja pysähdyimme vasta Holtin puutarhan portille. "Mutta ulkopuolella ei todellakaan ole niin ihanaa", sanoin, muistellen itsenikin usein toivoneeni päästä ulos tuntemattomaan, kaukaiseen ihanuuteen, joka aina väistyy ja aina on sen maailman ulkopuolella, jossa parhaillaan kuljemme. "Mutta kaikki tuo, josta olemme lukeneet, eikö se ole ihanaa?" Elina sanoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät