Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ja pyytäisi häntä ... viisaasti ja viekkaasti ... itselleen emännöitsijäksi. Ahaa, niinhän se olikin! huudahti Kukkelman. Niinhän se oli! Se on konsti, joka kävelee. Täältä jaetaan huushollerskat monille. Niin ... turhaa on piinata ihmiset ... tehdä väkivaltaa, jos voi käyttää rauhallista konstia. Minä ... huomenna sanon täällä ... tulen tänne puhumaan, että olen Nelmalle sukua.
Eikö kukaan osaa tielle? kysyi hän rukoilevasti toisilta. Olemmeko eksyneet? Olemme... No, tee se sylkikonsti! sanoi joku sillä äänellä, että hätäkö oli, kun on semmoinen konsti. Ja siihen luottivat toisetkin. Ulla epäröi. Mikäs oli sen avulla löytää silloin, kun hän tiesi tien. Mutta kuitenkin hän vähän kuin toivoi nytkin ja koetti. Sylki pirskahti kahtaalle, yhtä suuri osa kummallekin päin.
Ja nyt taidatte ymmärtää, mitä sanoin, koska ensikerran tässä seisoitte: Minä sanoin: itse konsti on enemmästä arvosta kuin kulta; sillä tämä konsti on paras elämän viisaus. Olkaat lupauksillenne ja Jumalalle uskolliset, ja teidän onnenne ja hyvä tilanne kasvaa päivä päivältä. Joka pettää lupauksensa, hän pettää onnensa.
Siis päätin parhaaksi antaa hänen tehdä työtänsä rauhassa ja otin itselleni muutaman lusikkapuun veistelläkseni; kuitenkin tavan takaa silmäsin syntyviä suksia, jotka alituisesti vaan tekivät valmistumista. Katsoessani panin mieleeni tarkasti kaikki keinot, joita siinä käytettiin, ja aloin vähitellen huomata, ett'ei mikään ole konsti sille, joka konstin tietää.
Kyynelet tytön silmissä olivat jo kuivuneet. Katsos nyt, Katri! Niilo viskasi kiven niin taitavalla kädellä järvelle, että se kuudesti kosketti veden pintaa ja vasta seitsemännellä kerralla vajosi syvyyteen. Hei, Niilo, sinäpä vasta olet oikein aika mies! huusi Katri ihastuen. Pyh! onko tuo nyt sitten mikään konsti kuului äkkiä ääni heidän takanaan.
"Sellaisen summanko te annatte hekumalliselle tanssijattarelle, jonka ainoa konsti on siinä, että hän räpistelee jaloillansa ja tekee hullunkuria? Johan sillä summalla voisi voittaa kymmenen kunniallista neitsyttä kelvollisilta myötäjäisillä." "Pidättekö sen summan niin peräti suurena?" kysyi prinssi.
HELENA. Tekö se vaan olittekin, Hoppulainen! HOPPULAINEN. Minähän se vaan olin, mutta onhan sitä siinäkin. HELENA. Kuinka pääsitte sinne ylös? HOPPULAINEN. Mikäs konsti siinä, onhan maailmassa tikapuita. HELENA. Mitä teette, Hoppulainen? Mikä on tarkoituksenne? HOPPULAINEN. Nämä raudat vaan tästä sahaan poikki, sitten otan hempukkani kainaloon ja vien hänet suden kuopasta pois.
Tulikuonoa lennätettiin seinästä seinään, ja kaikenmoisilla äänillä kuuli hän lausuttavan! 'Opi konsti ensin, käske sitten!" "Ja ell'ei elävät riihimiehet olisi tulleet väliin, niin olisi Tulikuonon loppu ollut käsissä". "Tulikuono rupesi siitä hetkestä sairastelemaan, eikä kukaan voinut häntä parantaa.
Minäkö? ihmettelee Sakris, ja hänen suunsa menee iloiseen ja leveään nauruun. Hän vakuuttaa: Se ei ole mikään konsti. Ei työssä niin paljon voimia tarvita, vaan konstit ne auttaa. Ja minulla on sellaiset konstit, että ... niin kuin ei mitään vain... Siis olkoon sekin asia selvä. Mutta vielä kysyy Mikko, milloin koiratarha tulisi valmiiksi. Sakris pohtii ja arvelee. Hän lukee päiviä ja puita...
Tuhma lauluhun latovi, Vierittävi virtehensä, Mitä sylki suuhun tuopi, Vesi kielelle vetävi. Tuosta tunnen tuhman virren, Pitkä virsi tuhman virsi, Kaksi kaunista sanoa, Tahi ei täyttä kahtakana. Viisas virren veisoavi, Oppinut osaelevi, Sanat saapi paikallehen, Luottehet lomia myöten; Suu se syytävi sanoja, Kieli luopi luottehia, Niinkuin ratsu jalkojansa, Ori konsti koipiansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät