Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025


Siunatut urut! Soikaa aina, lakkaamatta! Painakaa sydämmeen ikuisiksi tämä vapaa anteeksi antava mieliala! Ei ole mikään konsti elää onnellisena ja ilosena, kun vaan tietää elämän salaisuuden: aina ja joka paikassa antaa anteeksi!

Olisi keksittävä konsti... Sellaisia aina on ... konstit ne auttavat! Mitäs, jos minä toisin steegit... Steegit? Mitkä steegit? kysyi Mimmi. Tikapuut, suomensi Kukkelman. Mikäpä siinä... Oli kerran Amerikassa mies ... sen nimi oli Romeo ... kiipesi balkongille kultansa luokse... Taikka: nyt se onkin keksitty... Jospa siellä olisi jotakin remonteeraa?

Siitä hän kumminkin katsahti kysyväisesti tätiinsä, joka istui likellä ovea. puhemies lopetti äänettömyyden. Tässä taisi tulla se taivaan konsti, että ollaan äänettä puoli tuntia. Mutta minusta näyttää, että tädiltä tässä joku sana vaadittaisiin. Mitäpä minulla lienee sanomista, sanoi Reeta. Sedällään kai siinä on suurin sanominen, mutta teille mahtaa olla hänen mielensä tietty.

Nytpä taisivat kaupunkilaiset ymmärtää, kuinka Kultalassa vuosi vuodelta saatiin aina parempata ja enemmin hedelmää, josta hyvinä vuosina tuotiin kotia suuret rahat. Siinä nyt ei nähty mitään taikaa. Mutta niin vähästä karjasta saada niin paljon voita ja juustoa, sepä nyt oli eriskummainen konsti!

Lopulta pilkka-katsehen kersantti-vaari loi: »Vai sotamies, sa tolvana? Oh huuti, poika hoi!» »Niin», tuumi Sven, »min täällä teen, se kaikki kieroon vie, ehk' eest' ei maan ja kuninkaan niin konsti kuolla lieTuost' ukko Tuuva hämmästyi ja heltyi itkemään; Sven otti pussin selkähän, läks joukkoon lähimpään.

Opas, joka oli varustanut meitä tuoreella lampaanlihalla, leikkasi siitä pitkiä viipaleita, joita hän sitte pisteli vartaalle. Sen toisen pään löi hän maahan niin että toinen pää tuli nuotiotulen likelle. Siten paistettiin liha hiljalleen tulen ääressä. Kun se sitten syötiin suolan kanssa, oli se hyvin maukasta. Joka tahtoo koettaa voi tehdä sen, sillä konsti ei ole suuri.

Niin, nähkääs ... mitä minä ... niin, sitä minä, että jos olisivat ajat niinkuin olivat ennen, niin mikäs olisi konsti olla ja elää täälläkin, rakentaa ja laittaa.... Ennen saatiin pelastaa ja anastaa ja tallettaa, ei sitä vuotta, ettei joku laiva karahtanut karille. Mutta nyt ne eivät enää koskaan käy karille, olkoon myrsky millainen tahansa. Eikä niitä ole myrskyjäkään niinkuin ennen.

Mutta Hispaniassa, niinkuin monessa muussakin maassa, löytyi myöskin niitä, jotka pitivät itseään yhtä viisaina ja sanoivat, ettei se ollut mikään konsti löytää Amerikkaa; sillä se on kyllin suuri ja leveä, että jokainen voipi sen nähdä ja löytää. Kolumbus oli kuitenkin se mies, joka taisi kukistaa ja nöyryyttää tuommoiset yksinkertaiset itseviisaat, ja hän saikin heti siihen hyvän tilaisuuden.

Kyyneleet tytön silmissä olivat jo kuivuneet. Katsos nyt, Katri! Niilo viskasi kiven niin taitavalla kädellä järvelle, että se kuudesti kosketti veden pintaa ja vasta seitsemännellä kerralla vajosi syvyyteen. Hei, Niilo, sinäpä vasta olet oikein aika mies! huusi Katri ihastuen. Pyh! onko tuo nyt sitten mikään konsti? kuului äkkiä ääni heidän takanaan.

Santeri ei ojentanut kättään ottaakseen, sillä häntä alkoi pelottaa, että tämä on unta. Pelotti niin, että itku oli tulossa. »Neuvo minulle vain muuan konsti», sanoi Aukusti. Nyt Santeri heräsi, otti pannukakun ja alkoi selittää, että hän on vasta oppinut muutaman aivan uuden konstin, jota ei kukaan vielä tiedä. On lukenut muutamasta lainakirjasta.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät