Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025


Hän istui yksin ja tyhjensi whiskylasin toisensa perästä. Sitten kirjoitti hän kirjeen ja pisti sen huolellisesti palttoonsa taskuun. Sitten söi hän vankasti, joi päälle kahvia ja konjakkia ja otti vielä puolikkaan konjakkia mukaansa luontoaan karaistakseen.

Avonaisesta ovesta hän näki, kuinka ne panivat sokuria lasiin, kaasivat kuumaa vettä päälle ja hämmentivät lusikalla. Sitten karahviinista konjakkia. Mitä, jos isä joisi itsensä humalaan!

Se on hyvä mies, sillä oli kymmenen markan konjakkia. Että viitsitte mennä sen viinoja juomaan. Ka, miksen olisi.... Tiesikö se mitään ... oliko sillä vihiä mistään? Ette vain te kertonut? Puhuitte ehkä kaikesta humalapäissänne? Ukko kavahti suoraksi sängyssään. Niin humalassa minä en ole milloinkaan, että puhuisin semmoista, jota ei saa puhua.

Hän luuli kuulleensa väärin, mutta Rolfin viittaus puhui selvemmin sanat: "mene pois. Sinun ei sovi tätä nähdä." Rolf supisi taas jotakin. "Konjakkia" oli Niina kuulevinansa. Hän juoksi pois ja toi lasillisen konjakkia, jonka hän heti joi. Veri alkoi jälleen palata kasvoihin ja hän hengitti muutamia kertoja hyvin syvään. Sitte sulki hän silmänsä, hymyili hiukan ja sanoi: "Jo se on ohitse."

Hän tuli pari askelta ja näytti minulle tietä ja kääntyi sitten takaisin. Olin jo kulkenut muutamia askeleita, kun hän yhtäkkiä huusi minulle: "Tulkaa tänne, herra Laval, en voi sittenkään laskea teitä menemään tällaisena myrsky-yönä. Kun saatte lämmitellä nuotiolla ja sitten lasillinen konjakkia, niin se vahvistaa teitä matkallenne." Käsitätte hyvin, että minä halulla seurasin hänen kutsuaan.

Niin, minä sanon kuin ukko Petterson, joka kuoli viinahulluuteen: Mitä olisi elämä ilman konjakkia!" Ja sille sukkeluudelleen nauroi lääkäri, niin että kohona hyppi, ja muut yhtyivät iloon. Selmer otti hattunsa ja aikoi sanoa jäähyväiset; sikarin ja väkeväin höyryt, joita huone oli ihan täynnä, vaikuttivat hänessä nyt todellista pahoinvointia.

Sinä karkasit eilen niin hiton aikaseen sieltä seurahuoneelta, veliseni. Vuorela. Lassinen. Me otimme sitten vielä heelan ja halvan ja söimme illallisen ja joimme kahvia avekilla kun isäntä juuri oli saanut uutta konjakkia »Bon Bon» jota hän ylisti taivaaseen saakka, tuo vanha Luukkas. No hyväähän tuo onkin ei sovi moittia. Kyllä kai sinä sitä Duboista muistat?

Kyllä minullekin maailmassa sija löytyy. Elämä on niin sekasotkuista. Juo konjakkia, niin tulet iloiseksi. Anna tänne. Vaan tuolla happamalla naamalla en tahdo sinua nähdä. Olenhan minä iloinen. Olenhan minä iloinen. Olet niin ikävä, kuin maahanpanijaiskaramelli. En laske sinua enää koskaan luokseni. Minä en ole enää ikävä en. Lupaatko sen ihan. Varmaan. Skool sen asian päälle!

Ei se käy... tiedättehän sen ... minä näen sen silmistänne, että vain sanotte sanoaksenne ... mutta minua ei tarvitse sääliä, vaikkei minusta ole tullutkaan mitään ... kuuletteko, että minua inhoittaa ... jos teillä on vielä konjakkia, niin antakaa tänne! Isäntä oli tullut uutta lasia tekemään ja hän sanoi siihen puoleksi leikillä: Ei sille pidä enää antaa.

Hilma, sisäpiika, aukaisi ovea, kuulusteli, astui lattian poikki ja kohotti uutimia. Herra jumala, mikä rouvaa vaivaa? Ei vastausta. Valitus kuitenkin kävi hiljaisemmaksi ja käsien piekseminen taukosi. Mikä teille on tullut? Oletteko kipeä? Olen kovasti kipeä. Hyvänen aika mitä minä osaisin antaa? Jos konjakkia? Hän tyhjensi yhdellä nielauksella pienen lasin. Ehkä se auttaa. Ehkä.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät