Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Välistä hän haukkui kuin koira, välistä taas ammui kuin lehmä suden lähestyessä, välistä määkkyi niinkuin kaikki vuohet ja lampaat olisivat irroillansa. Muutamia tyttöjä tämä huvitti; mutta toiset menivät piiloon ja antoivat hänen kolkuttaa ja hakata majan ovelle siksi että väsyi. Veljen kuoltua antoi Marit tämän pojan periä kaiken sen rakkauden, jolla oli toista poikaa rakastanut.
Milloin hän juoksi herransa makuukammariin, kahden vaiheella, pitäisikö hänen kolkuttaa ovea, milloin taas takaisin ystäviensä luo, joiden tila tuli yhä tukalammaksi; sillä jo kuultiin murretun oven jyskinä ja yhä lähemmäksi tunki vainoojien melske. Vanki oli mennä tainnoksiin. Hänen surkea tilansa herätti syvää säälimystä uljaassa Donnerissa.
Herra, armahda minua! Herra, anna minulle raskaat syntini anteeksi! Hänen rintansa rauhottui, ja silmät loistivat taas. Ja hänen mieleensä johtui, että Jumala kaikella tuolla vain tahtoi huutaa kivikoviin sydämiin: Olkaa valmiit, kuolema kolkuttaa rintojanne! Silloin kuului huuto: "Yksi miehistä lähti uimaan... ei näy... koskeen painui..." Nyt ei enää ollutkaan monta henkeä kosken rannalla.
Ritari pani käskyn mutaan kenkänsä syrjään, ja erakko sillä välin oli hetken aikaa ääneti ikäänkuin hänen sielunsa olisi hiljaiseen rukoukseen ollut vaipuneena, ja kun hän taas liikahti, hän käski ritarin kolmesti kolkuttaa tuolle puoli-ovelle. Hän teki niin.
MARGARETA. Kuulkaa, kuulkaa! Kuka se on, joka ryntää esiin! RAGNHILD ROUVA. Kuka kolkuttaa?
Minä kolkutin hiljaa ovea ja sisältä kysyttiin: Kuka siellä kolkuttaa? Helmikankaan poika, vastasin minä. Silloin aukeni ovi, ja minä astuin sisälle. Sinä tulit nyt jutuilleni, niinkö? kysyi Amalia, seisoen keskellä laattiaa. Niin tulin. Istu! Hän osotti sormellansa lavitsaa pöydän edessä. Minä istuin kohta.
Tai menetkö sen luo, joka pään pudistuksella on loukannut jaloa tekoa taikka vain puhdasta pyrkimystä? Ehkä kuulut niihin, jotka hänen tekonsa hyväksyivätkin; mutta tänä vakavana hetkenä, kun totuus sinun ovellesi kolkuttaa, käännyt sinä toisen puoleen, sen, joka on osannut nöyrtyä ja rakastaa.
On suuria kirjailijoita, jotka rakastavat jyrisyttää tuomion kelloa kansansa yli, vitsoa kirpeällä ruoskalla sen vikoja ja kolkuttaa sen uinuvaa omaatuntoa. Mikä on muisto heidän työstään? Hetken seisovat he ajan temmellyksen polttopisteessä, keskellä vihasta tai innostuksesta kuumenneita silmiä, tuhansien intohimoisesti ojennettujen käsivarsien osoittamina.
Vaan sitten äkkiä vuodet, kah! Jo hylkäävät mukavuutensa: He eivät lahjoita, eikä laina, Vaan päivä päivältä ryöstävät aina. Vanhuus. Mies sievä tuo vanhuus: ovea Hän monesti kylläkin kolkuttaa, Vaan kun ei keneltä kuule: Hoi! Eik' iäksi ulkona jäädä voi, Niin ovesi itse seljälle luo. Sa kohta: Aika tolvana tuo! Hautakirjoitus.
Millä Tuot' ynseyttä puoltaa? PALVELIJA. Majesteetti, Lukoss' on ovi; mitään vastausta Ei sieltä saa, jos kuinka kolkuttaa. KUNINGATAR. Kun viimeks luonaan kävin, pyysi anteeks Hän huoneess'-oloansa; siihen häntä Pakotti sairaus; hänen täytyi jättää Tuo päivittäinen kunnioitus, johon Hän oli teille velkapää; mun pyysi Tät' ilmoittaa, mut, anteeks, hovin touhut Sen muistostani vei.
Päivän Sana
Muut Etsivät