Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Mutta ellei muu auttanut täytyi hänenkin lähteä kodistaan pois. Bård veisi häntä tänä iltana vielä metsän ja vuorten yli, salojen ja soiden poikki. Bård kantaisi häntä, kun hän väsyi, ja jos hän nukkui, niin Bård valvoisi ... oi, hän tunsi Bårdin, tunsi oman poikansa; ei vielä kaikki ollut hukassa. Aika kävi pitkäksi ja ilta oli kylmä, hän oli kovin väsynyt. Jos hän vaan uskaltaisi kolkuttaa ovea!
»Ka... Pimeydessähän sitä silloin sekä... Ei sitä maallisella viisaudella oikeassa pimeydessä mistään tulta raapaise», nöyrtyi Sakari ja rouva vieläkin rohkaisi ja kehoitti. »Niin että isäntä kolkuttaa vain ja kolistaa rohkeasti ja maailman vainosta ja pilkasta huolimatta. Kyllä se semmoinen kolistaminen ei sitte lopulta tyhjälle kumise.»
Armahtakaa pienokaistani, lastani, joka kolkuttaa ovellenne ja ojentaa teille nöyrän, viimeisen rukoukseni: antakaa hänelle lämpöinen koti silloin kun hänen äitinsä lepää maan kylmässä povessa! Katsokaa miten herttaisen näköinen hän on!
SKULE KUNINGAS. Se on kuningas, joka kolkuttaa sanon minä; kuningas, jolla ei ole kattoa pään päällä; kuningas, joka tarvitsee pyhää alaa, varjellaksensa henkeänsä. MARGARETA. Dagfinn, Dagfinn, se on isäni! Tuletteko te monen miehen kanssa luostariin? SKULE KUNINGAS. Kaikkien, jotka pysyivät minulle uskollisina hädässä. DAGFINN BONDE. Ja kuinka monta niitä on? SKULE KUNINGAS. Vähemmän kuin yksi.
Ihan suorastaan se meni sydämeen. »Minä kolkutan ensin hiljempaa, mutta jos ei se auta, niin minä alan kolkuttaa yhä kovemmin ja kovemmin!» Niin. Kunpa papitkin tekisivät tehtävänsä niin hartaasti ja tunnollisesti! Sakari julisti yhä voimallisemmin: »Ja jos ei kolkuttaminenkaan auta, niin minä alan kolisuttaa.» Niinpä kyllä!
Enkö voi silloin vaijeta, kun elämäni toiminta puolestani puhuu? Mutta omatuntoni ei vaikene. Se kolkuttaa yhä kovemmin. Se vaatii minua uhraamaan, uhraamaan oman itseni. Ja sen vaatimuksesta olen nyt päättänyt kertoa elämäni ihmiskunnalle, olen päättänyt paljastaa kaiken, mikä on piilossa ollut. Tunnustukseni on samalla rukous, rukous kaikkien onnetonten ja kärsivien puolesta. Armahtakaa heitä!
Nyt aamuin unta vedetään, saa rengit vetää unta; jo valkovaippaan peittyi maa, ja lisää tulee lunta! Ken luhdin oveen kolkuttaa? Ken luhdin oveen kolkuttaa? Kukas muu kuin Findlay. Pois joutuin vaan, ei tulla saa! Ois aikeet, sanoi Findlay. Miks kopeloit kuin rosvo yön? Kurki, sanoi Findlay. Teet vielä vaikka minkä työn Sen takaan, sanoi Findlay.
Pari kertaa hän sai kolkuttaa ennenkuin raamimies Karlsson, keskikokoinen, leveäharteinen, parrakas mies, jolla oli levottomat sinertävät silmät, avasi oven. Hän oli portinvartijana, ja kysyi ynseästi: "Ken siellä?"
Hän kääntyy harmistuneena ympäri, rientää miltei juosten ovea kohti ja kolkuttaa hätäisesti. Ei risahdusta. Niinkuin tuhat silmää tähystäisi hänen selkänsä takana, tuhat ilkkuvaa silmää, joiden katseita hänen pitää päästä pakoon. Hän kolkuttaa toisen kerran, rajusti ja hermostuneesti. Lyhyt, kiusallinen hetki. Sitte ovenkäyntiä ja nopeita askeleita luukku lennähtää auki.
Jos sinä heidän puolestaan niin puhut, Kuin minä itse puolestani epään, Niin varmaan kaikki toivon mukaan käy. BUCKINGHAM. Pois alttaanille! Määri kolkuttaa. Terve, mylord; täss' odotella saan ma; Puheilleen ei näy herttua päästävän. No, Catesby, mitä herras sanoo pyyntöön? CATESBY. Hän pyytää teitä, hyvä, rakas loordi, Huomena tulemaan tai toisena.
Päivän Sana
Muut Etsivät