Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Palvelin minä rikasta miestä, Rikasta miestä ja viisasta, Sain minä härän palkastani; Möö minun härkäni, Muu minun lehmäni, Myy minun vuoheni, Mää minun uuheni, Röh minun sikani, Hau minun koirani, Nau minua kissani, Kai minun kanani, Kukko sanoi kukkuluuraa.
Penu pieni koiraseni, Aina harras haukkWjani, Tule minun turvikseni, Metsolahan mennessäni, Ettei naiset naurahtaisi, Piiat pilkkana pitäisi, Ukotki urahtelisi, Partasuut pahoin puhuisi! Koirani keränä vieri, Kylän kukka kuulusana; Itse mie kulen kuvana, Sukset mustina matoina.
"Minä voin silmänräpäyksessä palata takaisin", sanoi ritari, epätoivon rohkeudella jättäen seurauksia ajattelematta. "Minä voin sieltä kuulla koirani haukkumisen, jos kukaan lippua lähenee minä tahdon heittäytyä neitoni jalkain juureen ja pyytää häneltä lupaa saada palata takaisin vahtipaikalleni. Tänne, Roswal!"
Mi on kumma koirallani, Haire haukkujaisellani, Kun tuo haukkuvi havuja, Lehviä lekuttelevi! Pohjan ukko, Pohjan akka, Pohjan entinen emäntä, Sukin suuta sulkemahan, Penun kieltä peittämähän, Ettei koirani erehy, Hairaha rahanhakija, Ei hauku joka havua, Joka lehveä lekuta; En minä elä havuilla, Enkä lehvillä lihoa, Elän lehvän lekkujoilla, Havun alla astujoilla. Etsittelen eukkoani.
Syy tähän viivyttelemiseen oli se, että sinä aamuna, yleistä lausetapaa käyttääkseni, kaikki kävi hullusti. Siis, oli tunti myöhemmin kuin olisi tullut olla, hyvät herrat, kun minä vedin lammasnahkaisella vuorilla varustetun jalkapolstan polvieni yli ja asetin pienen koirani mukavasti istumaan viereeni ja lähdin matkalle. Oli kolkko lokakuun päivä.
Täällä minun koirani etsii mitään hiiskumatta ... ei näy ... on jälillä ... kohta kuulen haukunnan... Se on ihmeen suloinen tunne ... mutta yht'äkkiä ulvahtaa edessäni toisen koira, paukahtaa toisen pyssy ... tunnelma on häiritty, lumous on poissa, ja minä kiiruhdan kuin häpeissäni pois.
Anna ainoinen Jumala, Anna miehelle minulle, Anna kun esi-isille, Sekä suurelle suvulle, Kyllin syöä, kyllin juoa, Kyllin antoa kylälle! Päästä lasta päivän työstä, Laita illalla lepohon, Karjan käyessä kotihin, Havumetsän harmatessa! Ellös panko pahaksi. Luulin käen kukkuvaksi, Lempilinnun laulavaksi, Ei käkönen ollutkana; Oli koirani omani, Ohtosen tuvan ovella, Kainun pojan kartanolla.
Puuhun, ulkopuolelle saarrosta sidoin koiran; tuo viisas eläin uikutti hiljaa ja näytti ymmärtävän, mitä nyt oli tapahtuva, kun yksin lähdin seuraamaan otson jälkiä. Kieltoni oli koirani ymmärtänyt, sillä se ei ruvennut haukkumaan.
"Maistappas sinä tätä", sanoi Mellet vuorostaan, "se on kyllä yhtä hyvä." "Luulenpa että minun on parempi," pitkitti Laila, "ja koirani, Mustikin, arvelee samaa." "Maistappas minun riekkoani äiti", sanoi Mellet, "eikö se ole hyvä?" "Se on erinomaisen hyvä!" "Maistappas sinä, Jaampa, minun riekkoani", sanoi Laila, "eikö se ole parempi?" "Voi njalgis, njalgis!"
Ja koska ajatuksesi, Hakim, uskollisuudesta ovat niin halvat, alan katua, että annoin sinulle oivan koirani; sillä jos se jääpi henkiin, se saapi herran, joka ei sen arvoa älyä". "Lahja, jota kadutaan, on jo pyydetty takaisin", sanoi El Hakim; "mutta meitä lääkäreitä vala estää luotamme lähettämästä sairasta, ennenkuin hän on terveeksi tehty.
Päivän Sana
Muut Etsivät