Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ei, se ei ole totta, se on valhe, hävytön, parjaava valhe! Klaara on yhtä viaton kuin minä onneton. Hän on minut hyljännyt, minut sydämestään syössyt pois. Jako minun pitää näin elää elämistäni? Minä en kestä, en kestä sitä! Jo järkkyy isänmaani aina rajummin sisällisestä eripuraisuudesta, ja minä vaan riudun sen metelin jaloissa riutumalla pois! Minä en kestä sitä!
"Emme mekään," kuului hiljainen supatus näiden rivissä. Hiljaisilla askeleilla seurasi Klaara nuorta pehtooria, nojaten itsensä pehtoorin oikeaa käsivartta vastaan.
EGMONT. Olisinko minä edes jotain heidän hyväksensä tehnyt! Voisinko minä jotain heidän hyväksensä tehdä! Heill' on sula hyvä tahto minua rakastaa. KLAARA. Sinä varmaan olet hallitsijattaren luona ollut tänään? EGMONT. Niin, olinhan minä siellä. KLAARA. Onko välinne hyvä? EGMONT. Siltä ainakin näyttää. Me olemme kohtelijaita ja ystävällisiä toisillemme. KLAARA. Jako oikein sydämestä?
BRACKENBURG. Se on hallitsijattaren henkivartio. KLAARA. Nyt tähän aikaan? Mitähän se lienee? Lähes koko hänen joukkonsa! Oi, Brackenburg, menkää ja kuulustakaa vähän, mitä siell' on tekeillä! Se mahtaa olla jotain erikoista. No menkää, hyvä Brackenburg, tehkää mulle se palvelus! BRACKENBURG. Minä menen. Minä olen tuossa paikassa taas täällä.
Kun toisinaan muistelen, mitenkä minä ennen kuvailin jotakin sotatappelua, ja millaisen kuvan minä pikkutyttönä tekaisin mielessäni kreivi Egmontista, kun hänestä kertoivat, ja kaikista kreiveistä ja ruhtinaista ja ajattelen, millaista se minusta nyt on. KLAARA. No, mitä kuuluu? BRACKENBURG. Ei ole mitään varmaa tietoa.
EGMONT. Minä suon hyvää hänelle. Kullakin on omat aikeensa. Eikä se asiassa vaikuta mitään. Hän on mainio vaimo, tuntee kansansa ja näkisi kyllin syvälle, ell'ei hän olis' epäluulokas samalla. Minusta hänell' on suuri tekeminen, kun hän minun elossani ja olossani aina vainuaa salaisuuksia, ja niitäkös ei minulla ole yhtään. KLAARA. Eikö ihan yhtään? EGMONT. No nyt! Eräs pikkuruikkunen lymy.
EGMONT. Katsopas, Klaara! Annas minä istun! Vaan tämä kuules, Klaara tämä on rauhallinen, avomielinen, onnellinen, tämä on sen parhaimman sydämen rakastettu ja tuttu, minkä hänkin tuntee kokonaan, ja täydellä rakkaudella ja luottamuksella painaa omaa sydäntänsä vasten. KLAARA. Niin suo minun kuolla! Maailmass' ei ole ylempää riemua kuin tämä! NELJ
KLAARA (kamastuu, vaikenee ja kavahtaa ylös).
Kukahan on uskaltanut puheitamme salaa kuunnella," kuiskasi Klaara Jullen korvaan, mutta samassa esiintyi pehkon takana ollut nainen vakavilla askeleilla, ilo kasvoilla kuvattuna, rakastavaisten eteen ja sanoi, syvään kumartaen: "hyvää iltaa!"
Sukkelana kuin orava, viskautti nuori, pitkän solakka mies itsensä kärryistä alas ja astui kiireillä askeleilta porstuaan, jossa seisovalta pojalta hän kysäsi, missä Klaara on tavattavana.
Päivän Sana
Muut Etsivät