Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Me tahdomme luopumatta pysyä sinun puolellasi, ja aina hellänä ja huolellisna on rakkaus elävässä sylissään valmistava sinulle suloisimman lohdutuksen. Ole meidän, meidän! En tohdi sanoa: minun. KLAARA. Hiljaa, Brackenburg! Et tunne sinä, mitä sinä kosketat. Missä sinä näet toivoa, siinä näen minä toivottomuutta. BRACKENBURG. Jaa' toivo elävitten kanssa!
KLAARA. Enhän minä sen koommin teiltä sitä pyytänyt; arvelin, ett'ette tahtoneet. Oi, tämä Kultainen Talja! EGMONT. Siinä sen saat nähdä nyt! KLAARA. Ja senkö on keisari sulle ripustanut kaulaan? EGMONT. Niin, lapsi! Ja kantimet ja tämä tähtikunnan merkki antaa sille, joka niitä kantaa, vapaus-edut mitä jaloimmat.
KLAARA. Ja eikä minulla ole semmoisia käsivarsia, ei jänteitä, kuin teillä; kuitenkin minulla on mitä teiltä kaikilta puuttuu: uskallusta, ja se avu, että minä halveksin vaaraa. Jos minun hengitykseni vaan voisi tulistuttaa! Jos minä voisin teitä lämmittää ja elähyttää poveani vasten likistämällä! Tulkaatte! Keskellä teidän joukkoanne tahdon minä käydä!
Te lyyhistytte lymyyn silloin kun on hätä käsissä, ette ole tietääksenne hänestä, ettenkä tajua, että te itse menette manalle, jos hän kuolee. BRACKENBURG. Lähde kotiin! KLAARA. Kotiinko? BRACKENBURG. Niin, maltapas!
Piiritanssin loputtua ja jokaisen mentyä istuimellensa lepäämään, huomautti Kiiskilän Katri rinnallaan oleville tovereilleen: "katsokaat tytöt, miten Klaara tirkistää armaasti, rukoilevasti pehtoorin silmiin. Siitä päättäen näyttäisi, kun Klaara olisi kokonaan unhottanut Edvardin.
Jos uskaltaisin, niin varmaankin aivan paikalla lankeaisin eteenne ja tunnustaisin, että..." "Mitä että?" keskeytti Klaara, punastuen korviin saakka. "Että minä Oi, jos rohkenisin sanoa!" "Varmaanhan ette minua tarvitse kainostella," kiiruhti Klaara vastaamaan.
KLAARA. Ettenkö ole nähnyt, että minä olen monta kertaa käynyt ikkunassa? Ettenkö ole havainnut, mitenkä minä kuulastan, milloinka vaan oven takana rasahtaa? Jos kohta minä tiedän, ett'ei hän tule ennen pimeää, niin vartoon minä häntä sittenkin joka silmänräpäys, aina siitä saakka kun ma aamusilla nousen.
Sinä saatat nostaa silmäsi. KLAARA. Suo minun vaijeta! Suo minun pitää sinut! Suo minun katsella sinua silmiin, löytää niistä kaikki tyynni, lohtu ja toivo ja ilo ja suru! Sanos! Enhän minä käsitä! Oletko sinä Egmont, kreivi Egmont, tuo suuri Egmont, joka niin paljon huomiota herättää, josta sanomissa kerrotaan, jota kaikki maakunnat jumaloitsevat? EGMONT. En, en minä ole tuo. KLAARA. Kuinka?
KLAARA. Verratkaa sitä johonkin, jos teill' on sydäntä. EGMONT. Ensiksi siis KLAARA. O je! Voi ihmettä! EGMONT. Nyt minulla on kädet vapaana. KLAARA. Laskekaa! Teiltä nuhrautuu vaatteet. Nyt min' en tohdi teitä, en hipaistakaan. EGMONT. Oletko sinä nyt tyytyväinen? Minä sulle lupasin täällä kerran hispanialaisiks' esiytyä.
Kun rouva oli mennyt, tuli mamseli kyökkiin. "Eikö sinulla ole ollut ikävä, kun jouduit yksin niin kauvan olemaan? Tuo Klaara jäi niin kauvaksi, että oikein. Oletko sinä edes katsellut paikkojakaan täällä?" "Olenhan minä tässä katsellut mitä nähtävillä paikoilla on. Eihän tuota vastatulleen sovi kaikkiin salapaikkoihin tirkistellä."
Päivän Sana
Muut Etsivät