Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kuinka kaikki nuo huiput, rinteet, metsät, röykkiöt voivat olla niin vaiti, että jos niitä ei näkisi, ei voisi aavistaakaan niiden olemassaoloa? Vaaniiko vuoristo jotakin? Valmistaako se ehkä jotakin yllätystä? Purkautuuko ukkonen ennen iltaa? Katkeavatko pian jotkin herkät kantimet? Irtautuuko kohta kokonainen lumirinne haudatakseen kaikki alleen?
Säikkymätönnäpä näin Diomedes urhea virkkoi: "Hukkaan heittosi heitit; vaan täst' ette, ma luulen, erkane ennen kuin on kaatunut ainakin toinen, hurmein kyllyttäin sodan Areen ankarakilven." Virkki, ja lens ase päin. Liki silmää sen nenäluuhun suuntasi, valkeat hampaat soi hajotella Athene; 291 kielen kantimet katkoi kaikk' otavälkkyvä vaski; kärkipä leuan alt' ulos tunkeutui liki kaulaa.
Koettelivat sitten kilpaan kysellä, mistä kulen ja mihin matka vetää ja mikä on vienyt tuonne lammin taakse, johon ei ole asiaa muilla kuin metsämiehillä. Hiljalleen vertyivät kieleni kantimet, että saatoin kertoa, minkälaisia matkoja olen kulkenut. Retkeni kuultuaan miehet pitivät aivan mahdotonna ihmiselle kulkea sitä yhdellä syömää ja vieläpä eiliseltä syönniltä.
KLAARA. Enhän minä sen koommin teiltä sitä pyytänyt; arvelin, ett'ette tahtoneet. Oi, tämä Kultainen Talja! EGMONT. Siinä sen saat nähdä nyt! KLAARA. Ja senkö on keisari sulle ripustanut kaulaan? EGMONT. Niin, lapsi! Ja kantimet ja tämä tähtikunnan merkki antaa sille, joka niitä kantaa, vapaus-edut mitä jaloimmat.
Kantimet ovat kaikki kiinnitetyt leveään teräksiseen kaularenkaasen, jonka reunat ovat ulospäin käännetyt, ja siinä on pari koukkua niin että hirsinuora, jonka ystävällinen pyöveli panee tämän renkaan, eikä paljaan kaulan ympäri, paremmin pysyisi paikoillaan.
Oikealta kupeelta riippui tikari, noin kahdeksantoista tuumaa pitkä; olkahihna kannatti ratsumiehen selässä muskööttiä eli suurta pyssyä, ja ristikkäin tämän olkahihnan kanssa kävivät kantimet, jotka sisälsivät ampumavaroja.
Mutta minä paneusin iloseksi ja heittäysin rohkeaksi, volkuilin vaan kuin susi puhteella, viheltelin ja itse kullekin lähetin jonkun sanan niinkuin täyksi, että eikö siitäkään selviäisi kielen kantimet. Vaan siitä ei tullut apua, könöttivät vaan kuin puuhevonen. Renki Pekka se alkoi puhella, kun näki että minä olen sitä vailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät