United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onko sinulla Juuso valmiita siirappimällejä? kysyttiin. On kyllä, ostatteko? Tuo esiin! Juuso toi rautaisen sangon, joka oli siirappimällejä enemmillään kuin puolillaan. Pojat tunkeusivat ympärille. No, niinhän te hulmuatte kuin susi puhteella! Juurikuin ette olisi näitä ennen nähneet! pakisi Juuso. Onko ne nyt niin makeita, että kielen suusta vievät? Niinhän sinä kehuit! virkkoi muuan.
Ma olin korven kaunistus ja uljuus metsämailla, ei haitannunna ahtaus, en ystäviä vailla: mun lauloi peippo latvassain, söi oravainen oksallain, kun oli rauha mailla. Niin talvipäivän puhteella sai poika juurelleni, hän iski minuun katseensa, löi kirveen kuoreheni: ma kaaduin nuorna mättäällen, ma kaaduin riemuks' toisillen siks' kaaduin mielelläni.
Mutta ei kuitenkaan pimeimmälläkään sydän-talvella päivä ollut niin hämmentynyt yöhön, ett'ei jokainen uusi päivä olisi puolipäivän aikana eroitettu hyvin huomattavalla puhteella, joka ainakin teki seudun niin näköiseksi, että mukavasti voitiin kulkea ulkona noin pari tuntia.
Miten sittenkään, jos ei olisi ollut tuota talon perintöruhtinasta, pientä Samppaa, joka nytkin pörrötukkaisena seisoen katseli rappusilta toisten lähtöä. Markkinat olivat aivan tuossa paikassa. Korkealla puhteella ajoi jo Santtu Kivirannalle morsiantaan noutamaan. Liisa tuli yhteen kyytiin. Muita ei tästä lähtenytkään kuin Samppa sitten yksinään omalla hevosellaan muuripadan ostoon.
He opettajattaren luona istuen puhelivat vilkkaasti kirkkaan keväisen päivän puhteella; nyt näet tapahtui usein niin, että neiti Vinter kysyi Rautiolta jotakin neuvoa tahi pyysi apua ja tavallisesti pidätti hänet sitte istumaan ja puhelemaan. Hän oli huomannut, että »tuosta talonpojasta», niinkuin oli kirjoittanut serkuilleen, oli hauskaa seuraa.
Mutta minä paneusin iloseksi ja heittäysin rohkeaksi, volkuilin vaan kuin susi puhteella, viheltelin ja itse kullekin lähetin jonkun sanan niinkuin täyksi, että eikö siitäkään selviäisi kielen kantimet. Vaan siitä ei tullut apua, könöttivät vaan kuin puuhevonen. Renki Pekka se alkoi puhella, kun näki että minä olen sitä vailla.
Minun mielestäni on huone miellyttävä silloin, kun se sekä päivän valossa että puhteella tuntuu yhtä hauskalta, niin että me mielellämme viivymme siellä, ja halajamme takaisin sinne, kun lähdemme sieltä." "Niin", sanoi vaimoni, "minä kerskailen siitä, että huoneistamme saa sen ajatuksen, että näissä asuu onnellisia ihmisiä; ja mitä erittäin minuun tulee, viihdyn minä niissä erinomaisen hyvin.