United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kunniasanalla," vastasin minä nauraen. "Tulkaa siis!" "Menkäämme!" "Katsokaas taivasta, Nastjenka! Huomenna tulee olemaan ihmeteltävä päivä! Mikä sininen taivas, mikä viehättävä kuuvalo! Nähkääs, tuo kellahtava pilvi nielee kuun. Katsokaas! Eipä, se pilkistääkin esiin. Näettekö?" Mutta Nastjenka ei katsellut pilviä; hän seisoi vaijeten niinkuin kivettynyt.
Arvelinpa itseäni jo niin varttuneeksi ratsastajaksi, että luulin voivani viedä erään meidän hevoisen hakaan, joka oli noin lyhyt virsta kartanostamme. Lähdin täyttä laukkaa nelistämään, mutta putosin savikelkylle hevoisen jalkoihin. Hevoinen seisahti kuin kivettynyt, eikä minulle tällä kertaa tullutkaan mitään vahinkoa. Pahemmin kävi erään toisen kerran.
Samassa kuului maantieltä ratasten jytinää ja vaunut ajoivat hiljakseen ohitse. Hely katsoi vaunuissa istuviin ja kävi lumivalkeaksi. Lapset juoksivat maantielle, ja Hely tahtoi huutaa heitä pois, mutta hän oli kuten kivettynyt eikä saanut sanaa suustaan. Vaunuissa istui Aksel ja hänen morsiamensa Ragnhild.
Sen pohja kivettynyt oli, samoin sen rannat ja sen rantain töyräät; tuosta ma huomasin sen paikaks ylimenon. »Kaikesta, minkä näyttänyt oon sulle senjälkeen kuin jäi meiltä taakse portti, min kynnys kielletty ei keltään ole, niin merkittävää mitään nähnyt vielä et silmilläs kuin puro tää sun eessäs, mi yllään liekit kaikki sammuttavi.» Nää sanat mulle lausui Oppahani.
Almanzor seisoi siinä hetken kuin kivettynyt. Mutta pian alkoi sydän rajusti sykkiä, posket hehkuivat, silmät säihkyivät. Ja samassa tuokiossa syöksyi Almanzor immen jalkojen juureen. Oo Zuleima, Zuleima, miksi niin kauan viivyit? Sulottareni, armaani, miksi viivyit niin kauan?
Mutta älä suutu... koetetaan ottaa selkoa kuinka se oikein on.» He menivät peräkanaa kiireisesti porstuan läpi. Tytär seisoi muurin luona kuin kivettynyt, katse maassa, kasvot tuhkanharmaina. Keskitalo tunsi tukehtuvansa. Hän oli aikonut kysyä jotain Uutelasta, nyt se oli tarpeetonta. Ainoastaan suuren synnin tehnyt voi olla tuon näköinen. »Onko se totta?» sai hän vaivoin kysytyksi.
Hän käyttikin aina noihin kansallisiin tarkoituksiin paljon enemmän kuin varansa sietivät. Mutta tapaus on sinua säikähdyttänyt, olethan aivan kuin kivettynyt. HANNA. Minä tiedän hänen kuolemansa oikean syyn. ASSESSORI, lähestyen. Kuinka sitä voisit tietää, armaani? HANNA. Pois! Sinä olet hänen murhaajansa! ASSESSORI. Kuinka? Kumpiko meistä nyt hourailee? Minäkö hänen murhaajansa?
Kuljettiin ensin pienen keittiön kautta, tultiin pieneen saliin, jossa oli jonkunlainen lankkaus minun tuleva asuntoni, kuulemma ja kun siihen oli palttooni riisuttu, niin sitten vietiin pienempään kamariin. Siihen minä istahdin, töksähdin käskemättä ensimmäiselle tuolille ja olin niin täydellisesti typertynyt, etten saanut sanaa suustani, en ainoatakaan ajatusta irralleen. Olin kuin kivettynyt.
Kuinka hän irroittikaan itsensä minusta ja syöksi häntä kohti! Minä seisoin ja silmäilin heidän jälkeensä niinkuin kivettynyt.
Minä olin aivankuin kivettynyt. Vielä on yksi asia, minkä voin lisätä, jatkoi hän vastahakoisesti, vain todistaakseni, mikä kavala petturi tuo nainen oli. Meillä meillä piti olla häät ensi kuussa. Meillä? Kellä? Mitä tarkoitat? Minä tarkoitan, että me olisimme menneet naimisiin, Gianetta ja minä.