Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Sen vuoksi se nyt hirnui pikemmin ilosta, kuin puutteen tähden, kuullessaan isäntänsä avaavan tallin ovea. Severin tunsi aivan hyvin sen äänen ja tajusi Orkon mielen. Mutta se lisäsi hänen alakuloisuuttansa. Ja ehdottomasti muistui hänen mieleensä kansan laulu: "Voi sinua, voi minua, voi ettei olis kumpaakaan!" Sillä, jollei Orkkoa olisi ollut, niin ei hän olisi joutunut kiusaukseen.
Lähtipä Jaakko kaupunkiin, oikein lakimiehiltä kyselemään, kuinka suuri rikos tuo kunnian loukkaus oikeastaan oli. Lakimies selitti niin törkeän syytöksen olevan raskaan rikoksen, jos ei vaan Jaakko voinut toteen näyttää syytöstänsä. Raskaalla ja nurpealla mielellä lähti Jaakko kaupungista, ja nyt hän vasta oikein täydelleen käsitti, mihin kiusaukseen ja vaaraan hän oli syyttömästi joutunut.
Hän oli niin lempeä ja hywä, mutta hän waan joutui semmoiseen kiusaukseen, jota ei hän woinut wastustaa... Minä luulen, että se oli waan hetken hurmaus ... kuinka minä woisin hänet unhottaa?" "No, mutta eihän hän ainoa maailmassa liene; woisittehan wahinkonne korwata siten, että walitsette jonkun toisen." "Woi älkää sanoko niin!
Sir Peter kumartui alas ja suuteli poikaansa otsalle. Kenelm oli liikutettu; hän nousi seisoalleen, laski käsivartensa isänsä kaulan ympäri ja sanoi sydämellisellä, matalalla äänellä. "Jos joskus tulen kiusaukseen häpeällistä tekoa tekemään, niin muistan kenenkä poika olen ja silloin olen pelastettu."
Kaikki joudumme aina kiusaukseen; mutta ottaa toinen kylmäverisesti hengiltä, Alan!» Enempää en hetken aikaan saanut sanotuksi. »Tiedätkö kuka sen teki?» lisäsin sitten. »Tunnetko tuon mustatakkisen miehen?» »En ole aivan varma siitä minkälainen hänen takkinsa oli», vastasi Alan vältellen, »mutta olen muistavinani, että se oli sininen.» »Sininen tai musta; mutta tunsitko hänet?» tiuskasin.
Tässä, Lanyonin käden kirjottamana mitähän se merkitsi tässä? Utterson oli vähällä antautua kiusaukseen, kiellosta huolimatta, jo nyt avata kirje ja ottaa selvä salaisuudesta. Mutta kunniantunne ja ajatus kuolleen ystävän luottamuksesta tulivat hänelle avuksi, ja tästä hetkestä pysyi kirje koskemattomana hänen yksityisen kirjoituspöytänsä vaahteralaatikossa.
Välistä joutui hän kiusaukseen kääntyä jonkun asianajajan puoleen, haastaa sanomalehden toimittaja oikeuteen, panna likoon muutamia tuhansia kruunuja ja tehdä koko asiasta pelkkä skandaalijuttu.
Semmoisien hengenheimolaisien joukossa ei synny mitään hyvää, ja kuitenkin ovat he saaneet teihin molempiin vaikuttaa, sillä noiden asiamiestensä avulla on Susso saanut ensin emännän ja sitte isännän mielen pimitetyksi ja so'aistuksi. Tuolla neuvolla on hän teidät ja monta muuta ihmistä saanut sanomattomaan kiusaukseen ja vaivaan.
Hän muisti nyt, kuinka hän Kusminskissa oli joutunut kiusaukseen ja ruvennut säälimään rakennusta, metsää, taloutta ja maata, ja kysyi itseltään: sääliikö hän nytkin? Ja häntä kummastutti että hän oli edes voinut sääliä.
Sydämenlyönnit, jotka tuntuivat puuskahtelevan aivan kurkkuun saakka, varottivat häntä: »Ole varuillasi ole varuillasi tämä on viimeinen kerta, kun hän johdattaa sinua kiusaukseen». »Viimeinen kerta!» kuului vastakaiku hänen povestaan. »Hän kuolee! Hän menehtyy ikävään ja tuskaan.» Hänestä oli kuin arpea alkaisi polttaa hänen alahuulessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät