United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ihaili kaunista päivää, sakeita, pimeneviä pilviä, jotka joskus peittivät auringon, toukoja kohoilevine kiuruinensa, vihertämään alkavia metsiä, niittyjä, joille oli jo laskettu hevoset ja karjat, ja peltoja kyntäjinensä, mutta kuinka ollakaan, hänestä vaan yhä tuntui, että jokin painosti mieltä, ja kun hän kysyi itseltään mitä se oli, niin muisti kyytimiehen kertomuksen saksalaisen isännöimisestä Kusminskissa.
Hän muisti nyt, kuinka hän Kusminskissa oli joutunut kiusaukseen ja ruvennut säälimään rakennusta, metsää, taloutta ja maata, ja kysyi itseltään: sääliikö hän nytkin? Ja häntä kummastutti että hän oli edes voinut sääliä.
Muistellessaan nyt sitä säälintuntoa, jota hän oli Kusminskissa kokenut omaisuuden kadottamisesta, ihmetteli Nehljudof kuinka hän oli näin voinut tuntea. Nyt hän sen sijaan tunsi pysyvää vapautumisen ja uudistumisen iloa, jommoista tuntee matkaaja, kun uudet maat hänelle avautuvat. Kaupunkielämä hämmästytti tällä kertaa Nehljudofia erityisesti ja uudella tavalla.
Tietäessään, ettei ihmisellä voinut olla oikeutta maahan, hän oli kuitenkin pidättänyt tämän oikeuden itsellensä ja lahjoittanut talonpojille osan siitä, mihin hänellä sydämmensä syvimmässä ei tuntunut olevan oikeutta. Nyt hän ei enää näin menettelisi, vaan muuttaisi senkin minkä oli järjestänyt Kusminskissa.
Kaikilla on yhtäläinen oikeus maahan ja kaikkiin sen ihmisille tarjoomiin etuihin». Ja nyt hän ymmärsi minkätähden häntä oli hävettänyt se tapa, millä hän oli järjestänyt asiat Kusminskissa. Hän oli pettänyt itsensä.
Mutta tämän sopimuksen laillistamista varten oli tehtävä ja allekirjoitettava kirjallinen välipuhe ynnä testamentti. Kusminskissä taas oli asiat sillä kannalla, kuin hän ne oli itse järjestänyt, s.o. että rahat maasta oli tulevat hänelle, mutta nyt oli vielä määrättävä maksuajat ja päättäminen minkä verran näistä rahoista hän käyttäisi elantoonsa ja minkä verran jättäisi talonpoikien hyväksi.
Nehljudof muisti kuinka hän Kusminskissa oli alkanut miettiä elämäänsä, ratkaista kysymyksiä siitä, mitä ja kuinka hän tulisi tekemään, ja muisti kuinka hän oli sekaantunut näissä kysymyksissä voimatta niitä ratkaista, kun jokaisessa kysymyksessä oli ollut niin monta eri näkökantaa. Nyt hän teki itselleen samat kysymykset uudestaan, ja kummasteli kuinka yksinkertaista kaikki oli.
Hän aikoi tälläkin tilalla järjestää maatalousasiat samaten kun oli ne järjestänyt Kusminskissa; paitsi sitä hän halusi saada kaikki mahdolliset tiedot Katjushasta ja heidän yhteisestä lapsestaan: oliko totta että tämä oli kuollut, ja kuinka se oli kuollut.
Aijotko nyt todellakin kolmannessa luokassa, sanoi Natalia Ivanovna, kun Nehljudof pysähtyi III:nen luokan vaunujen eteen ja työmies ja Taras menivät sinne. Niin, minun on mukavampi, kun olen Tarasin kanssa yhdessä, sanoi hän. Niin, ja kuuleppas sitten, lisäsi hän, Kusminskissa en vielä ole antanut maata talonpoikien haltuun; jos kuolen, niin sinun lapsesi perivät.
Päinvastoin, vaikka siellä Kusminskissa hänen ehdotuksensa oli hyväksytty ja koko ajan kuulunut kiitoslauseita, jota vastoin täällä oli osoitettu epäluottamusta jopa vihamielisyyttäkin, hän kuitenkin tunsi itsensä rauhalliseksi ja iloiseksi. Konttorissa oli tukahduttavaa ja likaista.