United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja vaikka hän huomasi, että jotain pahaa oli Severin'ille tapahtunut, ei hän kuitenkaan säikähtynyt eikä luullut vahingon olevan auttamattomissa. Hän talutti Orkon talliin, peitti sen loimella ja viskasi sille heiniä, joita Orkko rupesi ahneesti syömään. Siitä hän näki, ettei kumminkaan sille ollut mitään pahaa tapahtununna.
Jos hän olisi ollut rajumielinen pohjalainen, niin hän ehkä synkkämielisyydessään olisi pistänyt puukon Orkon kurkkuun ja siten tehnyt lopun kaikesta ystävyydestä. Nyt hän vain hyväili hevostansa ja lausui vielä kerran: "Voi sinua, voi minua, voi ettei olis kumpaakaan." Mutta eihän se Orkon syy ollut, että Severin joutui pelurien pariin. Oma se hänen syynsä oli.
Sitte tuli puhe Orkon myymisestä, jonka hinnasta ja ostajasta Mari kertoi, mitä Severin oli sanonut. "Severin tahtoo myydä hevosen, saadaksensa hukata vielä nekin rahat korttipelissä," sanoi hänen isänsä. "Sitä hän ei tee, appi hyvä." "Takaatkos?" "Takaan." "Mihin sitte aivotte panna rahat?" "Karjaamme on tarve lisätä, ja mitä ylitse jää, viedään pankkiin." "Se on sinun tuumasi?"
Orkon silmät välkkyivät siinä kun se lensi katseliain ohitse. Kauppaneuvos K., joka istui katseliain joukossa, lausui, että jos tuo hevonen on ostettavissa, niin hän sen ostaa. "Aiotteko tekin kilpa-ajolle?" kysyi joku hänen tuttavistansa. "En; mutta minä tahtoisin kerran hevosen, jolla olisi hauska ajaa." "Onhan teillä kyllä hyvät hevoset." "On niin, mutta ne ovat työhevosia ja kuormahevosia.
"Se onkin paras niin." "Ja paras on, että myymme Orkon," jatkoi Severin. "Mitä me niin kalliilla hevosella teemme. Minulle tarjottiin siitä jo hyvät hinnat." "Mutta ikävä on antaa sitä kilpa-ajajillekin," sanoi Mari. "Ei kaikki pitele hevostansa niin kauniisti kuin sinä." "Meidän ei tarvitsekaan myydä sitä kilpa-ajajille. Kauppaneuvos K. ostaa sen itsellensä ajohevoseksi.
Ja äkeissänsä ajoi hän korttieriinsa, lukitsi Orkon talliin, sittenkuin hän oli sen kuivannut, juottanut ja opettanut. Itse asunnossaankin oli hän vielä niin varovainen, että hän kätki rahansa, mitkä hän oli ottanut mukaansa, lukon taka. Seuraavana päivänä oli itse pää-kilpa-ajot, palkinnon saamista varten. Se oli kaunis talvi-päivä, maaliskuun alussa.
Sen vuoksi se nyt hirnui pikemmin ilosta, kuin puutteen tähden, kuullessaan isäntänsä avaavan tallin ovea. Severin tunsi aivan hyvin sen äänen ja tajusi Orkon mielen. Mutta se lisäsi hänen alakuloisuuttansa. Ja ehdottomasti muistui hänen mieleensä kansan laulu: "Voi sinua, voi minua, voi ettei olis kumpaakaan!" Sillä, jollei Orkkoa olisi ollut, niin ei hän olisi joutunut kiusaukseen.