Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Katoopi kaikki, ikuinen On töiden kunnia vaan. Ken kaatua nuorna saa Kanss' sankarein, hän on autuas. Hän niinkuin salama lentää Ja iskein sammua saa. Kuin sammuva hiilikko On vanhuus vaan. Kotiliedellä Se kituu, tuhkahan sain muu Ja unehtuu siten pois. Miks' Hjalmari viipyvi? Hält' Innishonnako laaksoissaan Ois' innon syöstänyt, oisko Hän sanans' unhottanut?
Koska hulluttelen toivossa näin, minä vallaton, juuri sillon, juuri sillon kärsii hän piinan kuolemaa kovemman, raukka nuorukainen! MARGARETA. Mikä paha taas kummittelee aivossas? KARIN. Kentiesi hän kituu nälän vaivassa! MARGARETA. Ole ilman huolta. Elonvaraa, kuin olemme kuulleet, ei puutu vielä heiltä linnassa.
Hänen muistossaan oli: vankien kulkue, vainajat, ristikkovaunut ja niiden taakse suljetut naiset, joista tönien kituu avuttomana synnytystuskissa ja toinen hymyilee rautaisen ristikon takana.
Sillä ainoastaan siellä täällä takapajulaisten luona vielä kansallistunne kituu, niinkuin lehti puuhun puhkeaa vasta myöhemmin alavilla soilla ja rimpimailla. Ne linnut, jotka siellä syntyvät, laulavat kaiken ikänsä yksinäistä virttä: puu lehteen, puu lehteen!
Siten nuori mies ja nainen kituu kuusi-, seitsemänkymmentä vuotta koko ikänsä ja tuskin yksi tuhannesta saa kokea, millaista on läpi koko elämänsä tuntea koko elimistönsä olevan tasapainossa, kaikkien eri voimain sopusoinnussa, joka kuitenkin on terveen ja voimakkaan ruumiin elin ehto ja joka pitää mielen virkeänä, pirteänä ja hyvänsuopana.
Kotkan täytyy kestää, sen siivet kuivavat, elämä kituu, joll'ei se saa koettaa, kuinka kau'as sen höyhenpuku kannattaa; niin luullakseni käy ihmishengenkin, joka ei hajoita voimaansa, joka ei koskaan uskalla yrittää, mihin se kykenee. Kun näin mietin, en voinut toisin tehdä, kuin tein. Minä matkustin; minä tunsin, että siipeni kannattavat, minä käytin voimaani.
Niin paljo on puutteita maailmassa, niin monta kärsii, kituu pois, niin paljo on väärää ja saastaisuutta, min Tuonelan virrat jo viedä vois vaan haudan jos partaalla elämän huolet sä riemujen rinnalle vaakaan tuot, niin varmaan riemujen voittavi mitta ja kaivaten täältä sä kuolet.
Niin paljo on puutteita maailmassa, Niin monta kärsii, kituu pois, Niin paljo on väärää ja saastaisuutta, Min Tuonelan virrat jo viedä vois Vaan haudan jos partaalla elämän huolet Sä riemujen rinnalle vaakaan tuot, Niin varmaan riemujen voittavi mitta Ja kaivaten täältä sä kuolet.
Ujona se siinä nousi, arkaillen, Niinkuin vilukukka alta nietoksen, Päätään pälvestä se tuskin nostaa tohti, Kyyristäen varttaan painui maata kohti. Viisaat virkkoi: valju taivas pohjoinen, Täällä etelän ei viihdy taiminen, Joskin varteen varttuu, ei se joudu kukkaan, Kituu hetken, kuihtuu, heitetähän hukkaan. Toiset toisti: joutava ja turha työ! Maansa raataja se selvän leivän syö.
Kukin harrastaa omaansa, kukin viljelee omaa tilkkaansa ja ihailee omaa työtään. Jokainen elää, kituu tai kukoistaa omassa kolossaan, omassa kylässään, omassa virassaan. Sen edemmä eivät isänmaan rajat ulotu kaikkein suurimmalla osalla Suomen kansaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät