Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Sakastista laitettu oli atelieeri aivan, siinä se näki taideniekka monen viikon vaivan. Onnelliset kuitenkin oli hälle nämä päivät, kirkkaus täytti rintansa, oli haihtunehet häivät. Hiidet tulla tohdi näet ei pyhän paikan piiriin, nekin kuin ohi lentelevät, tarttuvat tuuliviiriin. Alla kaarten korkeoiden aatos kohoaapi. Hiljaisessa hämärässä muistot muodon saapi.
Näiden kosteaan helmaan vaipuu alkavan aamun ensimmäinen kirkkaus, säteet ehtivät vaan kullata hautansa reunan. Vasta sitten kun aurinko on saanut nämä esteet tieltään karkoitetuksi» hyvä, hyvä! »kun aamurusko on taivaalta hävinnyt» sattuvasti sanottu. »vasta silloin on valon voitto täydellinen.
Ilmestyksen ihanassa valossa leijaili hän hiljaisesti maata kohden läheni läheni jo sattui jumalainen jalka synnin saastuttamaan maahan ja taivas sulkeutui, kirkkaus sammui. Yössä vaeltamaan läksi nyt enkeli. Armon, autuuden runsaat, loppumattomat lahjat oli hänelle annettu jaeltaviksi.
Hänen kauniit siniset silmänsä tummenivat reunuksiltaan, hänen ihonsa kellastui ja yleinen voimattomuus raskautti koko hänen ruumistaan. Kirkkaus oli kadonnut hänen otsaltansa, hymyily hänen huuliltaan. Hänen nähtiin yht'äkkiä riemastuvan ilman mitään ilon aihetta ja murehtuvan ilman surun aihetta.
Nyt katso kasvoja, jotk' enin ovat Kristuksen kaltaiset, näät niiden kirkkaus vain voiman suo Hänt' itseänsä nähdä.» Niin suuri auvo päällä Neitseen päilyi ja siitä siirtyi mieliin pyhiin, jotka ol' luotu lentämähän korkeudessa, ett' ennen mitä lienenkään ma nähnyt, mua ihmettänyt niin ei ollut eikä Jumalan kuvaa näyttänyt niin paljon.
Nuoret ovat aamunlapsia, jotka huokuen raikasta ilmaa hengittävät vilkkaasti; heidän otsallaan säteilee luontainen kirkkaus siinä syy heidän hengenelämänsä iloisuuteen, jota ei syksyinen iltaikä käsitä. Sentähden tapasivat etupäässä nuoret nuoren papin opetuksista hengellensä tyydytystä ja sopusointua.
Ja Mikaeli lausui: Siksi käy kirkkaus minusta, että minä olin rangaistu, mutta nyt Jumala on antanut minulle anteeksi. Kolmasti minä hymyilin, kun minun piti saada tietää kolme Jumalan sanaa. Ja minä sainkin tiedon niistä sanoista: yhden sanan sain silloin, kuin vaimosi armahti minua, siksi ensi kerran hymyilin.
Oli sydänyön aika eräänä heinäkuun yönä Pohjanmaalla. Pohjolan yön sanoin selittämätön kirkkaus, jota ei voi verrata mihinkään muuhun luonnonilmiöön, valaisi heloittaen pientä kaupunkia, etäämpänä olevia ulapoita ja kaukaisia metsiä.
Jumalaut, eipä paljon muuta, minä luulen sen itkevän. Se sai sen rangaistuksen min ahmatit aina saa, vuoskautisen katumuksen kun vatsaa jomottaa. Ma ruorissani torkun. Itsekseen käy pursi. Purjeet riippuu yli veen. Mua kyllästyttää taivaan kirkkaus. Ma värisen. Ei tunnu tuulahdus. Niin, torkun minkä kylmältäni saan ja mietin mikä kumma kuhertaan tuon teiren panee öisin.
Henkilö, joka nyt astui esiin Richardia kumartamaan, oli pieni ja hento nuori mies. Hänen pukunsa oli yhtä yksinkertainen, kuin hänen ulkonäkönsä vähäpätöinen, vaan lakissa hänellä oli kultasolki, varustettu jalokivellä, jonka kiillolle ainoastaan lakin varjossa olevain silmien kirkkaus saattoi vertoja vetää.
Päivän Sana
Muut Etsivät