Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Tänne Helsinkiin tulin minä viimes keskiviikkona, kirjoittamaan viimisiä tarpeita seuran Ruotsalais-Suomalaiseen Sanakirjaan. Toissa päivänä seuran vuosikokouksessa esittelin minä tämän myötä seuraavan kirjoituksen, josta päätettiin, että minä, niinkuin lupasinkin, kirjoittaisin itse Sinulle siitä.
"Ei minun tapaistani sen liika hyvän ajatuksen mukaan, jota sinä, Agnes, pelkään minä, pidät minusta", lausuin minä. "Sinun tapaistasi suoran luonteesi puolesta", vastasi hän; "ja sentähden minä kirjoittaisin noille molemmille ladyille. Minä kertoisin niin selvästi ja avosydämisesti, kuin mahdollista, kaikki, mitä on tapahtunut, ja kysyisin heiltä lupaa saada välisti käydä heidän luonansa.
Vaan jos tuuli tunnit toisi, Ajan antaisi ahava, Läkin saisin lähtehistä, Paperin pajunlehistä, Sulan rannan ruokosista, Virkoaisi Väinämöinen, Saattaisi sanoja mulle, Aukaiseis sanaisen arkun, Virsiväkkärän vetäisi, Kirjoittaisin kiusan vielä, Suomen kansasta sanoisin, Elämästä entisestä.
Minä en suinkaan tahdo ketään sortaa, sillä onhan heilläkin heidän tehtäwänsä, ja kaikki owat tarpeellisia, mutta woi, woi! ei pitäisi kuitenkaan sanoa "ei täällä tiedetä mitään semmoisista". Jos minun pitäisi wälttämättömästi olla warsinainen kirjailija, niin kirjoittaisin silloin unhotettujen, ylenkatsottujen historiaa, sillä kyllähän maailma aina isoisista huolen pitää.
"Tiedän: ihmissydänten tuomista elämän kohtaloista ja heidän menetystavasta Jumalaa ja lähimäistä kohtaan". "Aivan niin mutta mitä ajattelisit jos kirjoittaisin tämän matkamme kaikkineen, mitä olemme nähneet, kuulleet, puhuneet ja tunteneet?" "Siitä tulisi sievä kertomus". "Minkä panisit kertomukselle nimeksi?" "No, kylään tullessa". "Olemmehan nähneet ja kuulleet jotain itse kylässäkin".
"Antaisin mieluummin pitkänimisen ystäväni hakata pois vasemmankin käteni, ennenkuin kirjoittaisin sillä rakennuksista." "Pidä kätesi! "Kirjoita sillä laadittuasi julkisen ylistysteoksen rakennuksista salainen teos Justinianuksen ja Teodoran häpeällisistä töistä." Prokopius ponnahti ylös. "Se on pirullinen tuuma, mutta joka tapauksessa suurenmoinen. Neuvo on arvoisesi, ystäväni.
Elä sinä enää, minä nyt, sanoi Matti ja sitten hän itse alkoi: Nyt jo otan ja ilmoitan että minulla on hyvin paha mieli kuin sinä näytät käyvän miltei tylymmäksi entistään et paljon puheelle antau niinkuin viime pyhänäkii ja kyllähän tuon taitaisi saaha jo uskoo että ei siitä mitään tule mut kun minä olen jo näin kauvan ollu hätävarana niin ollaan vieläkii niin kauvan kun tytöt hyväntahtosuuvessaan haluttavat pitää ja sattuu näillä main olemaan enkä minä nyt ymmärrä mitä tähän kirjoittaisin kuin olen niin kovin halpanen pännämies vaan ehkä ymmärrät mitä minä olen meinannut kirjoittaa ja ehkä et minua niin halvaksi kahtone että et vastaa jolloinkin.
Minua vaivaa tietämättömyyteni heidän kohtaloistansa, jotka tämänkaltaisina aikoina epäilemättäkin ovat suurien muutoksien alaisina: Minä sentähden kirjoittaisin heille ja pyydän nyt Juho veljen Ruhtinaalta anomaan lupaa kirjeiden lähettämiseen sekä hänen lupaustansa sallia minulle lähettää vastaukset, millä tavalla hän sopivimmaksi näkee."
"Tahdotko kirjoittaa hänelle?" kysyi hän seisahtuen kummastuneena. Minä nauroin ääneen. "Minäkö? Minäkö kirjoittaisin kirjeen? Ah Ilse, sepä vasta on naurettavaa!... Ei, ei, Ilse, minä vaan haluaisin tietää niiden henkilöitten nimet, joitten tykönä isäni nyt asuu." "Täytyykö sen tapahtua juuri nyt?"
te lausukaa, sen että kirjoittaisin, keit' ootte te ja mikä on tuo lauma, mi selkä kohden selkäänne nyt poistuu?» Mykisty enemmän, ei hämmästele asukas vuoriston tuo arka, juro, kun kömpelönä kaupunkiin hän tulee, kuin kummastuvan joka varjo näytti; mut toivuttuaan tuosta hämmingistä, mi pian mieliss' ylevissä tyyntyy,
Päivän Sana
Muut Etsivät