United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jannenkin suu alkoi vetäytyä tajuavaan hymyyn ja hän kysyi: "Niin että mitäs minä sitten oikeastaan niinkuin kirjoittaisin?" "Sen sanon heti", lupasi Jannen naapuri-nero. "Kirjoita esimerkiksi nuoresta sankarittaresta, joka on kaiken ylevyyden perikuva, mutta jonka rakkauksia ja niiden seurauksia turmeltunut yhteiskunta ei ymmärrä, eikä käsitä hänen kauneudenkaipuutaan, vaan tuo "
'Kuinka saatatkaan sinä suuressa ikäwässäni kirjoittaa minulle semmoisia lauseita kuin: 'minä toiwon woiwani rakastaa sinua kuolemaani asti' ja 'en ymmärrä itsekään, mitä oikeastaan sinulle kirjoittaisin'. Sinä siis tahtoisit minua rakastaa, mutta et woi! Niinkö?
"Parasta olisi, että kirjoittaisin Asklepiodorille ja pyytäisin häneltä, että hän uskoisi tämän Ismenen tai Irennen, tai mikä tuon pahan onnen lapsen nimi onkaan, muutamaksi päiväksi sinulle, Kleopatra, jota hän on miellyttänyt. Saatanhan minä häntä huomauttaa tämänpäiväisen peltolahjoituksen lisäämisestä, joka jäi paljoa pienemmäksi, kuin hän oli toivonut."
Jos saisin sanoja toiste, Panna pankossa puheita, Kiiruhusti kirjoittaisin Kohta kolmannen sanani Punaisilla puustaveilla, Kultaisilla kumppaleilla, Selityksen selvän toisin Vähäisistä värssyistäni.
»Jos osaisin kirjoittaa runoja, niin kirjoittaisin runon, joka alkaisi näin: Oi, jos oisin virkamies, ja tulot vakavat! »Sillä minusta on ihan väärin, että virkamiesten kunniaksi yleensä ei milloinkaan runoja kirjoiteta.» Kevätaamu valkeni parhaillaan päiväksi, kun hän ajettuna ulos kadulle epävakaisesti lähti kulkemaan keskikaupunkia kohden.
Oliko mies jo joutunut tohvelin alle?... »Huh!»... Alette ripsautti musteen pois hienovartisesta kynästään, »en todellakaan tiedä, mistä kirjoittaisin... Että tänään on harmaa syksyinen ilma, että katu tuolla ulkona on yhtenä sohjona, johon puiden keltaisia lehtiä on sotkeutunut siinä kaikki, mitä kykenen saamaan kokoon; entä sitten, en totta tosiaan tiedä, mitä muuta minä Ingeborg Gramille kertoisin.»
Kotiin tultuani sitten kirjoittaisin sedälle kirjeen, jossa selittäisin käytöstäni, pyytäisin anteeksi ja antaisin hänen toimekseen selvittää asiat poliisin kanssa. Taivas, en pääse minnekään enää! Tuossa se poliisi kävelee ja katsoo tänne ylös. Hän vartioitsee minua ja minä olen hukassa! Miller. Selma. Salmela. Viivi. Albert. Käytöksenne on molemmin puolin ollut kevytmielistä.
Jos hän ne tietäisi, jos hänelle kirjoittaisin...? Ja minä alan miettiä loikoessani siinä kirjettä hänelle. Minä kehitän tunteeni hänen eteensä, minä sulatan hänet sanoillani, minä avaan hänelle sydämeni syvyydet, ja hän ehkä heltyy, ehkä antaa ainakin toivoa. Kolmen päivän kuluttua on minulla kirje valmis, mutta minä en saa sitä lähetetyksi. En uskalla panna kaikkea alttiiksi.
Kun ne lähettävät sen, ne kirjoittavat panneensa sen valmistamiseen aivan erikoista huolta, se on heidän etevimmän »taiteilijansa» tekemä ja he toivovat, että se on minua miellyttävä, ja he iloitsisivat, jos tulisin olemaan siihen tyytyväinen. Pyytävät, että kirjoittaisin, kun olen koettanut niinkuin nyt teenkin.
"Minkä nimen nyt kirjoittaisin, jos tässä olisi teltakatto?" "Clara Peggotty taas?" lausuin minä. "Clara Peggotty Barkis!" hän vastasi ja remahti semmoiseen nauruun, että kääsyjä tärisytti. Sanalla sanoen, he olivat vihityt eivätkä olleet menneet kirkkoon mitään muuta tarkoitusta varten.