Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Suuressa viehättävässä vierashuoneessa istuivat sisarukset vanhojen kirjeiden ja asiapaperien ääressä. Kuoleva päivä levitti vielä viivähtävää valoa huoneesen. Hanna, sanoi Erik ystävällisesti, sinä et ole ollut ystävällinen minulle aina naimisestani asti, olkaamme nyt ystäviä... Hannan mielessä heräsi kaikki, mitä hän oli hautonut lähes kolme vuotta.
Toisesta paperista varmaan saa siitä selvän. Minä asetin kirjeet pöydälle ja avasin paperin, joka oli kirjeiden mukana. Minun tarvitsi lukea ainoastaan ensimmäisen lauseen tullakseni vakuutetuksi, että suo oli turvallisempi paikka minulle kuin tämä kirottu hökkeli. Sanat, jotka siinä olivat silmäini edessä, kuuluivat seuraavasti: "Ranskan kansalaiset!
Esimerkiksi siinä on kirjoitustaito ja muukin oppi tarpeeseen, että jos tuokin tyttö ei tahtoisikaan mennä naimisiin, vaan hoitaisi itse talonsa. Ja jos meneekin, niin suoraan sanoen sitä ennen tarvitsee osata kirjoitusta lukea ja kirjoittaa. On niitä silloin kirjeiden lähettäjiä ja eikö tuo ole häpeä jos kelle kulkea niitä muilla luettamassa.
"Katso Julius, tunnetko tämän käsialan?" Hän näytti hämmästyneelle ystävälleen täyteen kirjoitetun papyroskäärön. "Barbaarit varastivat muinoin vain kultaa", huudahti prefekti vimmoissaan. "Kirjeiden varastaminen on vielä pahempaa." Hän aikoi siepata käärön pois. Mutta Totila jatkoi: "Kreivi Teja sai tämän käsiinsä eräästä salakomerosta hänen talostaan.
Kun kukin oli sitten asiansa sanonut ja kysynyt, oliko kirjettä sille tahi sille, sai kysyjä vastaukseksi: »Katsokaa luettelosta, se on tuolla pöydällä.» Ja niin täytyi kysyjän lukea läpi kolme tahi neljä sivua pitkä saapuneiden, ulosottamattomien kirjeiden luettelo, joka postikonttorissa yleisöä varten päivittäin kirjoitettiin.
»Hevoseni on satuloitu, minun täytyy lopettaa nämä rivit. Elä terveenä, Martha! *Jos* vielä elät.» Kirjeiden seassa löytyi myöhäisempiäkin kuin tämä edellinen. Tuon suuren taistelun jälkeen, johon Fredrik edellisessä kirjeessään viittasi, kirjoitti hän seuraavaa: »Päivä on meidän. Olen vahingoittumatta. Siinä kaksi hyvää uutista, ensimäinen isällesi, toinen sinulle.
"Minä näin hänet jälleen v. 1840 Madridissa kirjoittaa hän pari vuotta myöhemmin Sevillan kuoleman johdosta jälkimaineeksi noiden kirjeiden uuteen painokseen näin hänet yhtä urhoollisena, yhtä uhkarohkeana kuin siihen aikaan, jolloin kirjoitin ylläolevan kirjeeni.
Minä en uskalla laskea niiden kolmikulmaisten kirjeiden lukua, jotka oikein satamalla tulvailivat hänen päällensä niiltä hienoilta lady'ilta, jotka romanttisesti pyörivät kaikellaisten mainioisuuksien ympärillä; eikä myöskään niitä huolellisesti sinetillä kiinnitettyjä kirjeitä kauniilta tuntemattomilta, jotka kysyivät oliko hänellä sydän ja tahtoiko hän siinä tapauksessa tulla puistoon sillä ja sillä ajalla.
Sitä ei Lauri, saati sitten Svea, tullut noiden kirjeiden tosiasioista huomanneeksi, että heidän uskottelunsa osuivat vielä useammin harhaan kuin oikeaan, heidän luullessaan muka tietävänsä matkan päästä toistensa ajatuksia ja tunteita, varsinkin Svea. Lopuksi uskoi Lauri, että Svea aavisti, tunsi aivan kaikki hänen surunsa, tiesi hänen asiansa kauas.
Minua vaivaa tietämättömyyteni heidän kohtaloistansa, jotka tämänkaltaisina aikoina epäilemättäkin ovat suurien muutoksien alaisina: Minä sentähden kirjoittaisin heille ja pyydän nyt Juho veljen Ruhtinaalta anomaan lupaa kirjeiden lähettämiseen sekä hänen lupaustansa sallia minulle lähettää vastaukset, millä tavalla hän sopivimmaksi näkee."
Päivän Sana
Muut Etsivät