Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Ui siitä ulomma maasta, seisattelihe selälle: luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria laivan laskemasijaksi, merimiesten pään menoksi. Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen, ilman pielet pistettynä, maat ja manteret sanottu, kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin. Viel' ei synny Väinämöinen, ilmau ikirunoja.
»Vaan jos kävisi kipeästi?» kuului taas miesjoukosta huomattava muistutus. »Se ei tekis mitään», lisäsi Jukke innoissaan. »Se olisi kuin Pelkosella, että sitä kirjat kirkkahammat, mitä kirjotus kovempi. Ai, ai, että se löisi.» Alkoi hämärtyä ilta, niin yksin alkoivat miehet läheskellä pois. Sen huomasi Jukkekin, niin lähti hänkin, vielä vakuutellen: »Saatte nähdä, että en pelkää Anttia.»
Enpähän ole minä niitä kauppakirjoja nähnyt. Ei niitä ole sinun ollut tarvis nähdäkään ... sinä asut toisen maalla. Vaan pirtti on minun, ja minulla on oikeus sitä kymmenen vuotta arennitta hallita. Mikä oikeus? kysyy insinööri. Niin on puhuttu isännän kanssa. Onko sinulla kirjat? Ei ole kirjoja, vaan niin on puhuttu.
Hän siis vastoin ennustuksia eli oikein tahallansa ja luki ulkoa kaikki kirjat mitä siihen aikaan Koiramäen torpassa pidettiin tarpeellisina: niihin kuului jo mainittu kukkolehtinen aapinen, pitkä katekismo ja kaita virsikirja sekä pituutensa levyinen almanakka, joten hän tunnustettiin suurimmaksi tietoviisaaksi koko Kehnosuon kylässä.
Mintähden hän ei ole vielä täällä? Hän voisi kauvan sitte olla takaisin. Yksi antaa minulle voimaa rupeamaan toiseen. 11:s Kohtaus. Mahlow. Kaarle. KAARLE. Se oli turhaan, rakas isä! MAHLOW. Ja mintähden? KAARLE. Neljäntoista päivän perästä kenties hän tahtoo tulla ja katsoa läpi kauppamme kirjat saadakseen tietoja. MAHLOW. Hän rohkenisi vaan tulla talooni!
Sillä siinä tapauksessa pitäisin hänen tekonsa aivan luonnollisena. Mutta jos hän sen olisi lukenut, olisi hän kaiketi sen sitte yksintein itse arvostellutkin. Olipa miten tahansa, kirja kuuluu kaikissa tapauksissa minun arvostelualaani. Minun arvosteltavikseni kuuluvat nimittäin kaikki hyvät kirjat, varsinkin jos ovat vielä tavallista erinomaisemmat.
Siinä toimessa oli Niilo aina etevin, niinkuin hän muutoinkin oli tovereitaan kehittyneempi. Mutta kesälläpä kirjat makasivat pölyssä hyllyllä ja lapset aamusta iltaan leikkiä löivät ulkona kedolla tai järven hiekkaisella rannalla. Oi ilon ja viattomuuden päiviä! Ne olivat sittemmin Katrin rakkaimmat ja kalleimmat muistot. Ajat kuluivat, vuodet vierivät.
Tuskin luulenkaan, että äitini tuntee kaikki nämät hyvät kirjat. Häntä varmaan iloittaa, kun saa niistä hänelle jutella. On niin suloista ajatella, kuinka paljon enemmän hyviä kirjoja ja hyviä ihmisiä on löytynyt ja vielä löytyy mailmassa, kuin ollenkaan tiedämmekään. Setä Henderson ei kuitenkaan näytä äitini kirjoja ensinkään hyväksyvän.
Muutamat nykyään ilmaantuneet kirjat, jotka pöydällä olivat esillä, antoivat aihetta moninaisiin lauselmiin niitten arvosta sekä luettavasta yleensä. "Minä en ymmärrä", sanoi setä P., "mikä hiisi minua on vaivannut näihin aikoihin.
Viipurissa 18 päivänä marraskuuta 1882. Hän noussut onko? Taasko valtavasti Hän miekkaa käyttää, johtaa maailmata? Kuin aamurusko maitten ääriin asti Hän säteilee ja herää vuosisata. Ja mitkä kirjat miekanterä kantaa? Vapaus, totuus kuvastuu kuin taivas. Ne lahjat urho ihmiskunnall' antaa Ja niille uskonvoimin tietä raivas.
Päivän Sana
Muut Etsivät