Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Käytävän ulkopuolellako? Portillako, odottaen päästäksensä sisään? Minun veljeni aukaisi toistamiseen ikkunan ja kutsui häntä nimeltä. "Christien! Tekö siellä olette?" Kaikki oli vallan hiljaa ulkona. Hän kuuli tuulen ja sateen puuskan vaikeroivan, niiden kiitäen yhä kauemmaksi alas laaksoon, ja kuusien vapisevan, kuni elävät olennot.
Päin kalliota, ohi kiitäen, päin pyörteen silmää, hyrskivätä rantaa! Mut tiensä venhe löytää leikiten, sit' ohjaa syvin voima syvyyden ja surman likitse sen eespäin kantaa. Tää elämäämme oisi, armahin! Vain yksi uoma, yksi määrä meillä ja yksi riento, vaara, riemukin, vain vaaran riemu rakkain, suloisin, vain elon voitonhurma kuolon teillä!
Oli kerrassaan käsittämätöntä, selittämätöntä, miks'ei hän koskaan voinut pienintäkään vaikuttaa poikaansa tässä suhteessa; hänen nuoruudenhehkuinen elämänsä oli kiitäen häipynyt ja kun hän vihdoin, muutamia tiimoja ennen kuin se kokonaan sammui, kauhistuneena tuijotti kuolemaa kasvoista kasvoihin, oli hänen kielensä aivan halpautunut.
Siit' ohi Hektor riensi ja kinterehillä Akhilleus, 157 eell' uros oiva, mut vainoamass' oli viel' urohompi; kiitäen juoksivat, sill' ei ollut kilpana teuras tai häräntalja, mi palkkana on jalon kiistämöjuoksun, vaan oli kilpana nyt hepokuulun Hektorin henki.
Koko taivas ruskotti tulesta; myriadeja säkeniä lentää lainehti, kiireesti kiitäen heidän ylitsensä ja vankkoja, sakeita savupilviä vyöryi edelleen, välisti hetkeksi himmentäen tulen hehkua, mutta vaan päästääksensä sitä jälleen enentyneellä hohdolla kumottamaan. Tämä hirveä loisto kasvoi joka silmänräpäys kirkkaammaksi.
Viuhui ruoska, ja vei hevot kiitäen vauhtia vinhaa, laivoja päin tasalaitoja näät halu niill' oli päästä.
Tätä aamua odotin, armain, yöt monet unettomat, sadekuurot kun pilvin harmain ohi kiitäen kulkivat. Nyt loistavan nään ma sen tuolla suven suurin toivehin. Tänä aamuna tahtoisin kuolla sun syliis, armahin! On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin: miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin...
Sieltä, koska päivä oli täydeksi valjennut, he palasivat kilvan kiitäen taas, ja viettivät entisessä Jukolassa iloisen joulupäivän. Mutta tässä on kertomukseni loppu. Ja niin olen kertonut seitsemästä veljeksestä Suomen saloissa; ja mitäpä kertoisin enään heidän elämänsä päivästä ja sen vaiheista täällä?
Vaan tuhon väistäntään oli valpas loistava Hektor, koht' alas kuuristui; yli kiitäen vaskinen keihäs kenttään iskeytyi. Kätehenpä Akhilleun taas sen temmaten irti jo Hektorin vei näkemättä Athene.
Oh, se on hän, se on hän! huudahti Julia ja kiiruhti pois makuuhuoneesta, kiitäen seuraavan huoneen läpi sellaisella vauhdilla, että palvelijat ja palvelijattaret olivat vaarassa mennä nurin hänen tiellään.
Päivän Sana
Muut Etsivät