Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Teiltä en vaadi muuta kuin annatte minulle tiedon heti kun olette saaneet hänet pauloihinne takertumaan." Taasen epäaistikas lausetapa, jota Donnerin rouva ei kuitenkaan ollut kuulevinaan. Hän lupasi heti antaa Rasmussenin matamille tiedon kihlauksesta. He olivat nyt tulleet liki Skovhöitä, ja Olina sanoi että hänen ja Ludvigin täytyi kääntyä takaisin, jos mieli ennättää kotia päivällisiksi.
Mutta Siirin kihlauksesta, vaikka ei ollut puhuttu, ei hiirelle eikä heinälle, sen kuitenkin tiesi puolet markkinamiehistä ja tiesivät senkin, että sulhanen on palelluttanut morsiamensa, että se makaa vuoteen omana eikä kihlauksesta kuulu tulevan mitään. Sillä aikaa kuin Jukke ja ukko Koponen olivat omilla asioillaan, oli eräs Juken naapureista käynyt Siirin ja Siirin kasvateäidin puheilla.
Hän lempii vielä Williamiansa, hän kirjoittaa vielä tälle uskollisella naisen tunteella hän rakastaa vielä mitä tästä on jäljellä mutta hänen vanhempansa ovat katkerasti vihoissaan kihlauksesta, koska ei sulho ole rikas eikä voi tehdä työtä eikä tytöllä ole kylliksi varoja elättämään sopivalla tavalla heitä molempia. Mitä nyt on tehtävä, kysyy hän katkeralla ja epätoivoisella levottomuudella.
Viimeiseen kysymykseen vastasin minä luonnollisesti jaa, kun olet hautautunut Lapinmaahan ja näytät kuolleeksi: mutta kysymykseen kihlauksesta y.m. kaikui ei. Annette koetti keskeyttää keskustelua toisilla aineilla; mutta tuo pieni nykeränenänen ystävä ei tahtonut kuulla sillä korvalla, vaan pitkitti. Minä puhuin että sinun piti ylenemän katteiniksi.
Nyt oli aivan nähtävä, ettei kihlauksesta ole tänä iltana puhumista. Mutta se oli sangen tarpeellista tietää, mitä kasvateäiti nyt ajattelee asiasta. Ja kasvateäiti pyydettiin nyt ukko Koposen huoneeseen, jossa viinipullon ympärillä rauhallisesti saataisiin puhella asiasta. Siihen kasvateäiti suostuikin ja jätti sairaansa itsekseen vähäksi aikaa.
Mutta Liisan mielestä ei lähtenyt koskaan hänen kaunis, ystävällinen katseensa ja tuo liikutus, mikä ilmausi silloin kun hän hyvästellessä nosti hänen siihen aikaan kolmentoista vuotiasta päätään, katsoi häntä silmiin ja sanoi: Näyttääpä kuin itäisi sinussa jotain hyvää, lapsi! Kun hän sai tiedon Liisan kihlauksesta ja häistä, lähetti hän mainitun leningin ja muita pienempiä lahjoja.
Olin rauhoittunut syksyllä purkautuneesta kihlauksesta, aivan tyynesti olin eräänä päivänä järjestänyt hänen kirjeensä yhteen kääröön, sitonut ne purjelangalla lujasti kiinni ja laskenut ne laatikkooni kolmen neljän samanlaisen käärön viereen. Ja silloin osuin minä kohtaamaan hänet, aivan sattumalta. Muistan hyvin, millainen oli ilma.
"Ha ha ha, hän on tietysti myöskin kuullut tuon tyhmän jutun teidän ja Juhanan kihlauksesta." "Minunko ja teidän poikanne?" "Niin. Eihän nyt muusta puhutakaan." "No mutta, enhän minä ole koskaan ." Rouva keskeytti äkisti lauseensa ja nousi peljästyneenä. "Fanni!" huusi hän. "
Mutta ukko ei nyt ensi aluksi tiennyt muuta kuin että lähdetään tässä illan pimettyä sinne Siirin majataloon puhumaan asiasta Siirin kasvateäidin kanssa. Sen hän kyllä vakuutti, että kihlauksesta tänä iltana ei tule mitään. »Eikö sitten myöhemmälläkään?» kysyi Jukke hieman vapisten. »Ei tänä iltana», vakuutti ukko tosissaan. Jukke ei tätä kuitenkaan voinut uskoa todeksi.
Päätin kiskaista itseni niistä irti ja juosta alas rouva Hartmanin puolelle, puhelemaan muista asioista. Hän istui kammarissaan ja ompeli. Liisi, sepä hauskaa, että tulit. Tässä sinua juuri ajattelin Minkä johdosta? Tiedätkö sinä jo uudesta kihlauksesta? En. Enkä minä semmoisista välitäkään. Et välitä? Kuka nyt ei välittäisi kihlauksista? Nehän ovat hauskimpia uutisia, mitä olla voi. Minusta ei.
Päivän Sana
Muut Etsivät