Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Pojan suora vastaus ilmoitti hänelle kaikki. Hän loikoi kuivilla lehdillä tupansa pimeässä nurkassa, mutta ei sentähden unhottanut ihmisten mielipiteitä, tapoja eikä seuraelämän tuomioita. Hellästi puristi hän pojan valkoista, kiharaista päätä rintaansa vasten. "Sinä olet hyvin köyhä lapseni," sanoi hän vapisevalla äänellä, "hyvin köyhä! sinulle on hyvin vaikea olla".
Hetkenpä naurettuaan sekä palmikon käärittyänsä, peilihin tarttui hän, kiharaista nyt käänteli päätään, täynn' ihanuutta, ja riemuin peilihin katsoen lausui: »Luulettenko, Susanna, ett' tämmöisestä hän huolis, ettekö näe vain, kuin typerältä ja nuorelta näytän? Hyi, mua itseä säikäyttää tuo vallaton silmä!
"Oi niin, hän laulaa laulua Ulpukasta, jonka poikanne vaimo lauloi seisoessaan järven rannalla. Kansa on kuullut ja oppinut sen." "Sepä omituista." "Ei niinkään; siinä laulussaan äiti varoittaa tytärtään ja äitiään tulee hänen totella enemmän kuin sekä minua että teitä, kreivitär." "Sinä et tahdo?" "En, en," jupisi tyttö ja pudisti kiharaista päätään.
Sillä sittenhän menettäisit yhden niistä, joilta voit rahaa lainata! Oletteko te rikas? lisäsi rouva ja hymyili huultensa merkillisen lakastunutta hymyä suoraan Adelsvärdin teräväpiirteisiin, päivettyneisiin kasvoihin. Minäkö rikas? nauroi Adelsvärd ja penkoi tuuheata, kiharaista tukkaansa. Kyllä, aikomuksista ja aatteista ja runoista!
Nuortapa vierastaan yhä vanhus katsoi ja katsoi, herkeämättä hän tarkkasi vain tuon hehkuvan katseen loistoa, tukkaakin kiharaista ja kirkasta otsaa, kun näki kasvoillen punan lentävän kainon ja silmän maahan vaipuvan. Nyt, hymy huulilla vieno, hän lausui: »Huoleti, ystävä!
Ihmiset esimerkiksi sanovat oikein rakastavansa toisiaan, vaikka todellisuudessa tuskin sietävät toisiaan. Sellaista nimitetään valehtelemiseksi». »Saattaako niin tehdä?» pienokainen sanoi. »Se ei olisi koskaan juolahtanut mieleeni. Voi niitä ihmisiä», hän huudahti ja pudisteli kiharaista päätään, »he ovat sentään ihmeellisiä olentoja».
Pahojako uutisia? Sano toki heti!" Herra von Weissenbach painoi tyttösen kiharaista päätä hellästi olkaansa vasten ja suuteli häntä otsalle. "Ei minulla mikään ole, rakas Roosaseni; ei kuinkaan mitään pahaa sanomaa, ja mitä minulla on, sanonkin sinulle kohta.
Ja hyväilisi tukkaakin, tuota hohtavaa ja kiharaista. Käsillään Sakris häntä kantaisi... Yhdessä he asuisivat... Missä sitten? Kukkelmanin kamarissako Krokelbyssä? No, vaikkapa siellä ... jossakin ... yhdessä. Ja se ... tämä viaton Julia ... tekisi Sakrikselle mieleisiä ruokia, hoitaisi häntä... Ruokana saisi kyllä olla muutakin kuin puuroa ... kunhan ruoka vain tehtäisiin kasviksista.
Ja niihin semmoisiin saivatkin Heikin kiintymään ainoaan, sillä kaikesta muusta, mitä kotona tehtiin, hän käänsi katseensa hajamielisenä pois. Pitäjän vanha rovasti kerran Vuorelassa käydessään sattui näkemään Heikin pyöriä ja hammasrattaita. Rovasti ihmetteli. Hän otti pojan polvellensa, katsoi silmiin ja taputteli lapsen kiharaista päätä.
No mikäs sinun nimes on? kysyi Heikki ottaen lapsen polvelleen ja silittäen sen valkoista kiharaista päätä. Sano nyt nimes, sano pois! kehoittivat Juho ja Liisa. Heitti, virkkoi lapsi. Sano: Heikki Heikki Vuorelainen, sano niin! He-itti Vuorelainen. Heikki punastui ja koetti turhaan sitä peittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät