Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Katsohan kun keula nousee tojottamaan kohti taivasta ja läiskähtää sitten alas tuelleen.» »Molemmat miehet näkyvät olevan perässä. Toinen viilettää ja toinen viskaa vettä ihan yhtäläiseen.» »Siinä on leikki kaukana!» »On niitä hurjia, kun tuommoiseen Jumalan ilmaan lähtevät.» »Katsohan, kun vene puikkelehtaa aallolta aallolle.» »Jo kaatuu...!» »Ei se vielä, vaikka tänne näyttää.»
Mutt' silloin huomaamattapa lähestyi Mereltä laiva, purppurapurjein Ja keula kullattuna, ja mastossaan Se lippua kantoi Gauthiodin. Se kiitäin kulki, läheni, pianpa Jo ympärillä Fjalarin nosti Nuo nuoret, uljaat sankarivierahat Taas miekkojen juhlan raivoavan. Se päättyi vasta laskussa auringon, Kun Permi viimeinen peri kuolon; Ja Fjalar voiton sai, mutta synkkänä Viel' odotti miekka kädessä hän.
Sen perämies istui mietteissään ja katseli, kuinka kepeästi ja notkeasti tuo muuan tyttö nousi törmälle ja kuinka vallattomasti hän tuon tuostakin silmäili taakseen ja hymyili rantaan päin suloisesti kuin koittava päivä. Mutta se tyttö olikin Suorannan ruusu. Eteenpäin. Keula kääntyi myötävirtaan, ja »Laine» lähti lipumaan täyttä vauhtia alas joen suuhun.
Vene ihan hautaantui kuohuihin, nousi sitte hitaasti keula edellä ja kaatui. Kun se taas uudelleen köli ylöspäin kohosi aalloille, kelluivat Eljas, Bernt ja kaksitoistavuotias Martti vedessä pidellen kiinni vaulavitsoista. Kolmas veljeksistä oli jäänyt aaltoihin.
Johannan isä piti kädessään Topiaan oikeata kättä, äiti vasempaa. "Ja me tapaamme toisemme tuolla korkeudessa." "Karitsan häissä." Topias ei saanut sanaa suustaan ja Josu itki, ett'ei tahtonut jaloillaan pysyä. "Maiju, Maiju", pyysi hän, "älä mene, älä..." Savu tuprusi laivasta, koneet rytisivät, vesi solisi pyörissä. Laivan keula kääntyi aavaa kohden.
"Pelastuksestani", jatkoi hän, "tulee minun kiittää taivaallista Herraamme ja se oli sanan oikeassa merkityksessä Luojan armollinen sallimus! Jouduttuani kuohuisiin aaltoihin olisin ennen pitkää tullut kuolon omaksi, joll'ei onnellinen sattumus olisi tuonut tätä jaalaa, jota näkemästä sumu esti meitä, aivan lähelleni. Se purjehti niin lähelle minua, että sen keula oli vähällä musertaa minun.
Sille tapahtuu joku onnettomuus, väitti Dean Pitferge yhä. Katsokaapas vain, kuinka se ehtimiseen sukeltelee! Tämä sana sopikin hyvin hyvästi höyrylaivan menoon. Sen keula katosi tuontuostakin vesivuorien sisään, jotka nyökkäilivät vastaan vasemmalta hangalta. Etemmä oli mahdotonta nähdä mitään, ainoastaan hirmumyrskyn oireita. Kello 7 paikoilla myrsky ärjähti; meri muuttui hirvittäväksi.
Niin kyllä! Tuon laivan näättenkö? Se meitä yhä Lähestyy. Kohta kääntyy keula. Silloin Vast' ammutaan! Ei ennen! Saatte nähdä Kuin masto maahan rymähtää ja päänsä Menettää perämies. Ja mitä sulla On häntä vastaan? Lysti kysymys! Hän on, kuin minä, sotamies. Ja siksi Sä ammut hänen? Samoin hän mun tekee. Ja miksi? Siks' ett' aivan samoin minä Teen hälle. Miksi? Lempo tiesi miksi!
Vähän matkan päässä tuulen päällä huomasi Eljas jälleen uuden aallon korkean, valkoisen harjan joka lähestyi häntä pimeästä, ja nyt varustihe Eljas jo aikoinaan ottaakseen sitä vastaan. Keula käännettiin aaltoa kohti ja purjeesen otettiin niin paljon tuulta kuin mahdollista, jotta vene saisi kyllin vauhtia voidakseen halaista aalto ja jälleen jatkaa matkaansa.
"Eiköhän tuossa kirjeessä ollut mitään todistusta, että sen asian olisi Aina itse aloittanut", pitkitti Kirri yhä edelleen. "No, isäni haamun kautta! Taasenkin on keula sinne päin! Kaikki kolkkilaisten hullutuksetkin rupeavat aivoissasi ja silmissäsi kangastelemaan järkeviltä ja oikeoilta, ja kaikki yökyöpelitkin tuntuvat nyt mielestäsi luvallisilta hyvintekiöiltäsi! Häpeä!
Päivän Sana
Muut Etsivät