Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Kaikki muutkin parit menevät »kävelemään», ja pian kuhisee läheinen lehto täynnä asukkaita. Joka kallionkieleke elää, ja joka puun juuressa kuiskutellaan ja nauretaan, hihitetään. Ja siksi istuu Antti nyt alakuloisena, melkein synkkämielisenä, kaivelee kepillään maata ja tahtoo lähteä pois. Hän on kuin olisi hän liikaa täällä, hän tuntee itsensä jotenkuten epäonnistuneeksi.
»Minä katselen mieluummin verannalta ja luen sanomalehtiä.» He menivät kolmen ja alkoivat heiton. Alma oli omaksi ihmeekseen siinä kohta koko sielullaan kiinni. Kun hän heitti ylös renkaan, taikka kurottui ottamaan sitä kepillään vastaan, olivat hänen liikkeensä niin sulavan pehmeät ja miellyttävät, että molemmat herrat niitä ehdottomasti seurasivat.
Esa sai rohkeutensa takaisin, löi kepillään ahoa ja ärjäsi muka härälle: Tuleppas! Kuten lukija itsekin tietää, on sanottu aho kalteva ja sen rinteen päällä on joukko suurehkoja kiviä. Pojat levähtivät siinä, istuen kivellä pohtien missä härkä on.
Kävelijä, toimittaja Höjsen, nosti syvään hattua ja sanoi mennessään sivu liehuvin liepein: »Kuten ainakin ulkona ja suojaamassa yhteiskunnan pyhimpiä oikeuksia, herra yliopettaja!» »Senkin vietävä!» Björnholt huusi ja hosui kepillään pensaita. Kuin toinen naisista taas tahtoi lähestyä, lykkäsi hän hänet muitta mutkitta syrjään sanoen: »
»Ojanniemen Sannan... Mari on siis...» sanoi rouva toiselle ja tämä nyökäytti päätään, että hän ymmärtää. »Synti tyttöparkaa», sanoi rouva. Herra piirteli kepillään santaan ja huusi sitten Joria noutamaan lantin, jonka antaisi Marille. Mutta Hulda, Jorin sisko, juoksi papan luo ja halusi hänkin antaa. »Kenenkä sinä olet, sinä iso tyttö?» kysyi se toinen rouva Latun Liisaa ja otti rahakukkaronsa.
Sen sanan päälle tahdon minä vain sanoa heittäkää risuja kokkoon, pojat! tahdon vain sanoa: »Arvon mekin ansaitsemme, Suomen maassa suuressa!» sanoi rovasti ja aloitti laulun, kepillään tahtia lyöden johon samassa kaikki muut yhtyivät sydämensä kaikella innolla ja laulettiin se loppuun kokon uudelleen tuleen huimailtaessa. Mitä te ajattelette? Sanokaa!
Onko tämä sinun syöttilääsi? hän tavotteli kepillään Ursinin koiraa, joka haukkua ärhenteli häntä. Mutta Ursin ei ollut kuulevinaankaan, vaan kiiruhti seurahuoneelle. Vielä oli suutarinemäntä meillä minun kotia tullessani, ja olipa talonemäntäkin siellä. Vieraat, äitini ja sisareni, seisoivat veljeni vuoteen ääressä. Tallella lapsi taivaassa! lausui suutarinemäntä.
Kyllä tänne heiniä mahtuu, sanoi siinä sitten herra ja pyörähti kantapäillään, tehden kepillään kaaren ilmaan. Eikä muuta pihalatoa tarvitakaan, kun tänne ajaa niin heinänsä kuin olkensakin. Eikähän tämä vielä meidän nykyisistä rehuista tule puolilleenkaan, mutta hyvä se on suuri olemassa, kun on toivo saada niittyä lisääntymään. Ja täältä ne on mukavia pudottaa sekä lehmille että hevosille.
Usein olivat pojanviikarit koetelleet Ollia puijata neuvomalla häntä milloin minnekin ja valehtelemalla ojan, kiven tahi seinän olevan hänen edessään, vaan eipä muuta kuin Olli kosketti entistä useammin kepillään maata ja seinää, niin sai hän heti oikean tiedon tiestään.
"No Alvilda, älä nyt enää seiso tuossa tynnyrin päällä, vaan mene ennemmin tuomaan se, mitä olet ommellut tohtorille." Alvilda riensi hyppien sisään. "Eikö hän ole sievä tyttö?" "On." "Aina iloinen ja reipas, ja sydän on hänellä puhdas kuin kulta. Onnellinen se mies, joka hänet vaimokseen saa!" Tohtori piirusteli vain kepillään kuvia hiekkaan. Alvilda palasi, virkattu rahakukkaro kädessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät