Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ikävä kyllä, ei sellaista luonnontieteellistä arvostelijaa, jota Kasimir Leino tässä itselleen toivottelee, suomenkielisen kirjallisuuden kentällä silloin vielä ollut olemassa. Taikka ehkä oikeammin: hauska hänelle, sillä tätenpä oli juuri hänellä tilaisuus tulla meillä tuon toivomansa, nykyaikaisen kritiikin ensimmäiseksi uran-uurtajaksi.
Se näytti niin autiolta taivaan polttavassa valossa, kasottain ruumiita loikoi kuumuudessa, ja nuokkuvat puut näyttivät samallaisilta kuin muutkin kuolleet, jotka kentällä kuivuivat. Ei tuulen löyhkäystäkään tuntunut. Kauhistava hiljaisuus vallitsi ruumiskasain luona; väliin häiritsivät kuitenkin epäselvät, vapisevat valitusäänet tätä hiljaisuutta.
Taistelu joen partaalla. Akhilleus ajaa troialaiset Ksanthos-joen kaalamolle; sieltä hän työntää toiset kaupunkia kohti, toiset suistaa jokeen. Sinne hän itsekin syöksyy ja surmaa vedessä ajelehtivia; 12 troialaisnuorukaista hän sentään vie vankeina joesta Patrokloksen hautajaisissa surmattaviksi. Kentällä hän kohtaa Priamoksen pojan Lykaonin.
Kylään ei menty eikä laskettu sentähden, kun viholliset olivat niin lähellä, vähän matkaa vaan vuoristossa, ja olimme siis velvoitetut olemaan kentällä yötä valmiina taisteluun, jos tarve vaatisi.
Kun nyt jalopeura ratsastajat näkee kentällä, seisahtuu se silmänräpäykseksi ja tarkastaa vihollisten rivejä. Ei mikään kiljunta eli pilkkaava huuto hämmennä sen tajuamista. Sen voi ainoastaan ruuti tehdä. Viimein kivääri laukeaa, ja nyt eläinten kuningas muuttaa rauhallisen, majesteetillisen käyntinsä tuliseksi hyökkäykseksi, joka hajottaa pienen vihollisjoukon, niinkuin akanat tuuleen.
Tästä kehoituksesta kuitenkaan ei ollut mitään seurauksia. Lewenhaupt oli asettunut Helsinkiin, ja siellä aikoi hän vahvistaa asemaansa ja koettaa onneansa taistelussa. Itse tahtoi hän määrätä taistelupaikan, joko Domarbyn kentällä tahi Helsingin malmilla.
Kummankin läheisyydessä liikkuivat Venäjän sotajoukot, joutuen kahakoihin jonkun pienemmän ruotsalaisen osaston kanssa tahi umpimähkään lähettäen luotejansa niitä vastaan, jotka olivat tahi luultiin olevan läheisyydessä. Tässä luotituiskussa nähtiin usein komea ratsastaja yksin autiolla kentällä.
»Tule», virkkoi hän murtuvin äänin, »juo, viel' ehkäpä rahtunen ois; tule, poikani, tilkka se lohtua suo, sitä kaikki nyt tarvita vois. Mitä? Kainosteletko? Kullasta lie kevyt laukkus, sen tiedän kait; salon töllistä sull' oli sotaan tie, ja täälläpä kullat sait! Mut et verityöss' ole viimeinen, sen Lapuan' kentällä näin; ja Ruonan sillalla, muistatko sen, eturinnassa riskit päin.
Pieniä poikia oli pappilan alla kentällä pallin lyönnissä, ja kun eräässä ryhmässä ei ollut kuin viisi miestä, rupesin minä heille lisäksi kuus'suolaan. Meidän leikkimme keskeytyi kuitenkin pian, sillä pitkin tietä astua tallusteli Pekan Tiina ja joku toinen, josta me emme saaneet oikeaa selvää mikä hän oli miehiään.
Esitäntö kentällä odotimme monta tuntia kunnes sanansaattaja, eräs kenraali viimein palasi Konstantinopolista tuoden sultanin omakätisen allekirjoitetun San-Stefanon rauhansovinnon.
Päivän Sana
Muut Etsivät