Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Minä oikein toivon joutuvani tuollaiseen asemaan, saadakseni näyttää mihin oikeastaan kelpaan". "Mutta minua ei kenkään naita köyhän miehen kanssa", sanoi Alice. "
Hän lankesi polvilleen ja joutui äkkiä haltioihinsa: hän korotti käsivartensa taivasta kohti ja rupesi huutamaan: "Joko ymmärrän Sinut, oi Kriste? Joko kelpaan Sinulle?" Hänen kätensä vapisivat, silmät täyttyivät kyynelillä, uskon ja rakkauden yli vuotava tunne tärisytti hänen ruumistaan.
Tai jo siellä häitä laittavat ja tulevat yllättäen noutamaan valmiisiin häihin. Jos ovat vastaan, en mene. En pyri väkisin, en toista kertaa ota anopin vihoja. Jos en sinne kelpaa, kelpaan tänne. Marja koetti lohdutellaita. Mutta silmä itki iltaisin, eikä sydän aamuisinkaan iloinnut. Kaipasi käsivarsi öisin ystävän kaulaa. Jos se ei minua ajatellutkaan sitä kosken saarta edemmäksi?
Minun oma syyni on, että makaan nyt tässä ilman toivoa; minulla oli terve, karaistu ruumis ja teräksinen terveys, mutta minä olen tehnyt kaikennäköistä sitä turmellakseni. Minä olen viheliäinen ihmishylky, joka tuskin kelpaan lannoittamaan sitä maata, johon ruumiini kohdakkain kätketään. Hän käänsi päänsä kiihkeästi seinään päin.
AAPELI. Kraatari Aapeli olen vaan, kunnian mies, kelpaan vierasmieheksi koska hyväänsä ja kummaksi vaikka ruhtinoitten lapsille. EEVA. Eikö se ole sama Kupparin-Aapeli, joka äitinsä perässä tallusteli kylästä kylään kantaen ämmän kupinsarvipussia? AAPELI. Että sarvet kalisi. Sama, sama.
Hän näki kaikkialla mustan yön ympärillään: Mihin kelpaan minä? huokasi hän, mitä voin minä tämmöisenä vaikuttaa? Hänen istuessaan näin alasvaipuneena kuin raskaan taakan painamana, astahti äkkiä hänen sielunsilmäinsä eteen tuon vanhan, kuolevan talonpojan profeetallinen katse ja hän kuuli taasen nuo samat sanat: "Teidän tulee ensin kylvää ja sitte niittää siunausta."
"Onni, juokse katsomaan, onko valveilla", sanoi rouva. Hetken perästä palasi poika huutaen: "Isä käski Jaakkoa puheillensa". Jaakko läksi saattamaan palveliaksi pyrkivää Kustua patruunan huoneeseen. "No, sinä aiot minun palveliakseni?" kysyi patruuna. "Niin kyllä, jos kelpaan", vastasi Kustu. "Osaatko totella? se on ensimmäinen ehto". "Kyllä! ja vielä vähän muutakin".
Armollinen rouva lähetti usein hänelle ruokaa ja piti hänestä huolta, niin että minäkin usein hänen näin! No, entäs nyt? Nyt tapasin minä hänen juuri ennenkuin minä tulin tänne, ja, eihän nyt kummempaa, hän ei hävennyt ruveta vanhaan leperrykseensä, ja kun minä tiuskasin hänelle sanoi hän: no, no, armas ystävä-kulta, älähän niin arvoiseksi itseäsi tee, hienommillekin impyeille minä kelpaan.
TYKO. Hänen lempensä lienee totinen ja luja, ei huoli hän vaikka menis teiltä rikkaus kaikki? NIILO. Niin kelpaan toki. Mutta toivo, pysyäkseni kuitenkin perintö-oikeudessani Viitalaan, ei ole vielä haihtunut.
"Eihän toki, eihän toki kyllähän minä tietysti teen kaikki, minkä vain voin." "Kiitos." "Mitä nauratte?" "Pelästystänne että ehkä jäisitte ilman opettajaa." "Mutta ettehän minua ollenkaan tunne, mistä tiedätte, että minä kelpaan teidän tarkoituksiinne?"
Päivän Sana
Muut Etsivät