Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Mutta ehk'ei olisi minulta kohteliaasti kieltää. Te tiedätte minulla olevan tapana vetää ylös salin kelloa joka ilta kello kymmenen. Jos tahdotte tulla minua auttamaan, on luultava, että me siellä tulemme olemaan kahden kesken. Suostutteko siihen?" "Suokaa anteeksi, neiti, vaan ei salissa". "Ei salissa!" "Tai sisällä huoneissa, jos saanen olla niin rohkea ja sanoa sen". "Mitä te tarkoitatte?"
Patruuna soitti kelloa pari kertaa, ja hetken perästä Jaakko tuli sisälle, kysyen mitä patruuna tahtoi. »Tunnin päästä pitää Valkon olla valjaissa, sillä minä aion lähteä apilaniitylle.» »Kyllä», vastasi Jaakko, mutta jäi vielä seisomaan ovelle. Hän väänteli ja käänteli lakkiaan, ikäänkuin olisi siitä puheen alkua hakenut. Patruunakin sen huomasi ja kysyi: »Onko sinulla mitään sanottavaa?
Laskettuaan kuppinsa pöydälle hän sanoi: Mitä ainetta noissa teidän kellonvitjoissanne ovat nuo säteilevät tähdet? En tuommoisia ole ennen nähnyt. Lilja otti povestaan kellon käteensä ja sanoi: Ne ovat jalokiviä. Tahdotteko nähdä tätä kelloa?
Sitte kun hän oli monta kertaa likistänyt kelloa ja vihdoin päästetty sisään, tuli setä jotenkin jörömäisenä häntä vastaan ottamaan. "Mitä sinuun nyt tulee, näin aikaisin?" "Setä, tehän olette isäni veli " "Olen kyllä, ja kun minä lähdin ulkomaille, jätin jälkeeni isällesi kaikki perini. Kaikki, mitä minulla nyt on omaa, olen itse ansainnut".
Usein oli hän kuullut miesten kirkkoa ja kelloa kiroavan. Isä sitä vihasi, mutta häntä alkoi peloittaa sen liikunta, hän luuli sen päällensä putoavan joka kerta, kun sen ammottava kita matalasta tornista häneen päin kääntyi.
Mitä sinä alinomaa mainitset tuota kelloa? Henrikson. Totta kai. Se kun on hyvä kello! Ilmanko se onkin lyömäkello! Kelloseppä näet tahtoi ottaa kukkaron kellosta... Ei, kun kellon avaimesta... Ei, kun kellon kukkarosta... Ei .. en tiedä itsekään mitä sanon. Loviisa. Minä tiedän: Kello oli kukkarossa... Emma. Ei, kun kellonavain oli kukkarossa... Heinonen.
Paimenet olivat eri paikoissa nähneet otson ihan rauhallisesti makailevan palomailla elukkain keskellä, jotka ikäänkuin vanhat tutut eivät olleet pelänneet eikä vihaansa osoittaneet. Kerran oli karhu muka huviksensa käpälällään kilistellyt lehmän kelloa. Kokko nauroi sydämmestään noita vanhoja tarinoita, joita on joka paikassa, missä karhujakin.
Ylipuolella yhtä tämän muurin porttia oli lauta, jossa seisoi: Salem House; ja portin ristikon lävitse katseli meitä, kun soitimme kelloa, näreät kasvot, jotka huomasin, kun portti avattiin, olevan kookkaan miehen, jolla oli paksu niska, puujalka, ulkonevat silmäkulmat ja tukka leikattuna lyhyeksi ympäri koko päätä. "Uusi poika", sanoi opettaja.
Aamulla kun ihmiset heräsiwät, ihmetteliwät he suuresti, kun kelloa ei seinällä ollutkaan. Suntio oli wähäpuheisempi ja synkeämmän näköinen kuin koskaan ennen. Hänen muorinsa oli hywin ruppatuulella.
Ensimmäinen kohtaus. Paikka sama. Linnan piha. BANQUO. Mik' aika yöst' on, poika? FLEANCE. Kuu on maillaan; En kuullut ole kelloa. BANQUO. Puol'yöstä Se mailleen käy. FLEANCE. On myöhempi, ma luulen. BANQUO. He, miekkan' ota! Taivaass' ollaan tiukat: Sen kaikki kynttilät on sammuksissa. Tuoss', ota tuokin? Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua.
Päivän Sana
Muut Etsivät