Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mutta vaikka nämä eivät olleetkaan parhaassa kunnossa, hän oli kumminkin niistä saanut sen verran kuin he tarvitsivat matkaansa varten. Sitten he saivat ruutia, lyijyä, jauhoja ja suoloja, naskaleita, lankaa ja neuloja, ja siihen he voivat tyytyä. Tavarat sälytettiin kelkkaan, ja Antti kutsuttiin pajasta. Hän toi mukanaan tavaramytyn, jonka sisällöstä ei kukaan tiennyt mitään.
Sitten hän pisti hiustukon laukkuunsa ja sanoi Antille: "Mennään nyt kotiin!" "Ei ilman heiniä", ja samalla Antti alkoi panna heinäkuormaa kelkkaan niin kiivaasti ja kiukkuisesti, että saattoi nähdä vihan vieläkin hänessä kiehuvan. Kun kelkka oli täynnä ja kuorma köytetty, hän otti jukkonuoran olkapäälleen ja huusi: "Istuudu kelkkaan, Vappu!"
Silloin ei tarvitse käydä häntä koipien välissä. AAPELI. Ei mitään kerskattavaa, ei mitään. No no, onhan siinä vähän. Kuinka hyväänsä, mutta usko minua, Eeva, etpä lyönyt silloin kättäs poroon kuin kraatarimestari Aapelin miehekses valitsit. EEVA. Silloin istuin peevelin kelkkaan. Läksinhä kotooltani kuin olisi tieni kulkenut suoraa tietä helvettiin. Siitäpä jotain kohta aattelin.
"No olipa se kummaa, kun iso isäntä, joka oli niityllä käymässä, väitti heiniä omikseen. Niin, hän sanoi, että ne olivat kasvaneet hänen maallaan, ja käski minun mennä matkaani." "Etkä sinä lähtenyt?" "Enkä lähtenyt; panin heiniä kelkkaan, ja sitten hän löi minua." Syntyi pitkä äänettömyys, miehet istuivat liikahtamatta. "Onko hän hengissä?" kysyi Grills.
Niin alkoi katkera juonittelu. Tuli jo iltapäivä. Yhä jatkui jurnuttelu. Jo huokaili Eevastiina ilkeästi: Mutta onpa tuo osannut vaimonkin silmät soaista ... on se osannut pimittää vaimon, kun se on kaikkien pahantekijöiden kelkkaan sen suostumaan saanut...! Hoh-hoi sentään!
Pankaa lumianturanne kelkkaan ja ottakaa sukset. Pitäkää vaari siitä, että saavutatte meidät, jollei ennen niin ainakin illalla!" Hiihtämällä pojat pääsivät joutuisammin eteenpäin, ja vaikka heidän täytyi tehdä kierros, he tulivat pian metsikköön, missä metsot olivat. Yönuotio oli jo sytytetty ja yösija valmiina, mutta metson pyydystäjät eivät vielä olleet saavuttaneet matkamiehiä.
Latun emäntä nauroi että vatsa hytkyi. »Niin se vain sanoi, ettei hänellä ole, ja meni tiehensä kiireesti, että silkkinen hame kahisi», toisti emäntä. »Olisit mennyt köyhäinhoitoon» tuumi Nikkilä. »Viimeksi minä sinne menen.» »No tosi se on, että viimeksi siihen kelkkaan istuu», toisti Latun emäntä. »Sinne en soisi pahinta vihollistanikaan. Eikä vielä hätä tämän näköinen.»
Vieläpä puhutaan onnen ohjista ja siitä että onni vetää jotakuta. Hyvä onkin istua onnen kelkkaan. Valheella ovat erityiset kengät. Sanotaanhan: »en minä valheen kengillä kulje!» Mutta päättäen siitä että: »lyhyet ovat valheen jäljet», valhe käyttää matkoillaan puujalkoja. Nälkääkin sanovat suomalaiset »nähneensä», mutta ei ole tietoja sen ulkonäöstä. Muinaissuomalaisten yhteiskuntaoloja.
Mies talutti eukon etehiseen ja siitä ulos kadulle. Täällä asetettiin hänet, kun ei voinut jaloillaan pysyä, pieneen kelkkaan, jota mies ryhtyi vetää junnistamaan. Kansa, jota seisoskeli sekä ulkona että sisässä, katseli tuota lähtöä. »Paljonko noista eläteistäsi rikastuit?» huusi muuan miehen jälkeen. »Vähän toista sataa sain.» »Silläköhän se aikoo ne ruuassa ja vaatteessa pitää?»
Jäykkälän isännän kävi kovin sääliksi uupuneen naapurinsa perinpohjainen häviö, sillä jos he olisivat maansa myöneet tarjottuun hintaan, ei heille itsellensä olisi jäänyt mitään, vaan ne neljätuhatta markkan olisivat kaikki menneet entisiin velkoihin; varsinkin harmitti häntä se seikka, kun naapurinsa oli joutunut tunnottoman seikkailijan kelkkaan, jonkalaiseksi hän nyt jo vieraansa tunsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät