Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Kenelm seurasi markisinnaa ja seisoi pian vastapäätä Cecilia Travers'ia. Tämä nojasi isänsä käsivarteen, näytti hyvin kauniilta, ja hänen kauneuttansa enensi puna, joka levisi hänen poskillensa, kun Kenelm Chillingly läheni.
"Kuka se on?" "Sinä muistat lähellä pappilaa maantien haarassa mäellä talon; rustholli se oli, vaan sille isännälle kuului niitä kolmekin. Sinä muistat, sen takaan, vallan hyvin myöskin erään komean tyttären mainitusta kartanosta nimeltä Heleena, tekee mieleni sanoa ihana Heleena. Emmekö monta kertaa hänen kauneuttansa kadehtineet?
Mutta hehei, pormestari! tulettehan te niinkuin Mars sotajumala, kauneuden jumalatar kumppaninanne. Kuka tuo kaunotar on? Huntu pois, huntu pois! ei kukaan nainen saa tänä yönä pitää kauneuttansa yksinomaisuutenaan.» »Se on minun tyttäreni, jalosukuinen päällikkö», vastasi Pavillon, »ja minä pyydän anteeksi, että hän on hunnutettu.
Tuhansien äänet kohoavat häntä vastaan ja maailma osoittaa hänelle pilkallisesti sormea, pitäen häntä varsin eriskummallisena ilmiönä. Sitävastoin ei pidetä laisinkaan epä-naisellisena, jos nainen, jolle luonto on runsaasti kauneutta lahjoittanut, käyttää tätä kauneuttansa, rahaa ja rikkauksia saadaksensa.
Mitä Lily'yn tulee, voin hyvällä omalla tunnolla kiittää ainoastaan hänen kauneuttansa, sillä koska hän vielä on lapsi on hänen sielunsa vielä muodostumaton." "Oletteko milloinkaan tavannut miestä, vielä vähemmin naista, jonka sielu on ollut täydellisesti muodostunut?" jupisi Kenelm. "Minä olen varma siitä että minun sieluni ei ole, eikä milloinkaan tulekaan siksi täällä maan päällä."
Saalistahan linnan herra yöt, päivät vahtivi nyt. Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö, Hän silloin yölle laulaa, surujansa ja murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.
Hänen lähetessään käskee Louhi tytärtänsä pukeumaan mitä parahimpiin koruihin. Semmoista käskyä olisi tuskin ollutkaan tarvis lausua, sillä tyttö on nähtävästi itsestäänkin hyvin halukas näyttämään kauneuttansa kaikkein kirkkaimmassa loistossaan. Pohjolan neito Viitiseikse, vaatiseikse, Pääsomihin suoritseikse. Näin koristettuna tulee hän tupaan Silmistänsä sirkeänä, Kasvoiltansa kaunihina.
Hän tunsi vaan, kuinka ase riistettiin häneltä pois, kuinka häntä uhattiin vankeudella ja pyövelillä, jos ei hän heti paikalla ottaisi käsirahaa, kuinka häntä sitte taas imarreltiin, juotiin hänen muistoksensa ja kiitettiin hänen kauneuttansa: vanhemmat, Martha, Dorothea, räntmestari, sotamiehet, haavoitettu talonpoika, vankihuone ja pyöveli, kaikki pyörivät kirjavassa sekasotkussa hänen päässään.
Mutta kun näemme, että tämä kaunotar myypi itsensä kalleista kivistä, pitseistä, koristeista ja hajuvesistä, myypi itsensä saadaksensa astella pehmeillä matoilla ja laulella kultaisessa häkissä ja kun koko maailma nauraa meidän hulluudellemme, että luulemme naisen olevan käyttämättä kauneuttansa hyödyksensä, silloin heräämme katkerin tuntein aatteiden ja tunteiden maailmasta, ulkomaailman todellisuuteen.
Tämmöiset olivat ritarillisuuden lait ja rakkauden, joka oli niiden perusaate. Mutta Kennethin lemmen olivat toiset ja vielä kummallisemmat asianhaarat tehneet romantilliseksi. Hän ei koskaan ollut edes kuullut armahansa ääntä, vaikka hän usein ihastuneena oli katsellut hänen kauneuttansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät