Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kuin ori parrestaan, rehuseimen ruokkima runsaan, päitset katkoen karkaa pois, tömisyttäen kenttää, virran vierivän luo, kuss' aina on tottunut uimaan, uljuutt' uhkuen, pää ylähällä ja ympäri kaulan leiskuva, lentävä harja, se korskana kauneudestaan päin tutun laidunmaan hepolaumaa laukaten kiitää: Pergamon linnast' aaluva noin Priamon, Paris aimo, riens asevälkkyinen, laill' auringon ani-kirkkaan, rinnoin riemuavin; jalat kiitäen vei, pian joutui veljen, Hektorin luo jumalaisen, juuri kun aikoi käydä hän eelleen, kons' oli puolisoaan puhutellut.
Rinnusta kiinni vetäessään puhui kuski hevosen kaulan alitse isännän korvaan, joka häntä auttoi:
Ennen kuolema kuin häpeä! Eteenpäin! Ei luodit tapa. Mitä Jumala tahtoo se tapahtuu, ja mitä hän ei tahdo se ei tapahdu. Abdallah ja arnauti hyökkäsivät toisiaan vastaan kaikella hevostensa nopeudella. Kapteini lensi kohti, sapeli toisessa ja pistooli toisessa kädessä. Abdallahilla oli vaan tikari kädessä; hän oli eteenpäin kallellaan ja melkein kokonansa hevosensa kaulan kätkössä.
Emilia armollisesti pisti esiin pienen jalkansa ja samalla, kuin kornetti kumartui suudellaksensa taikka, kuten minusta näytti, purraksensa hänen kenkänsä kärkeä, laski Emilia käsivartensa veljensä kaulan ympäri, suudellen häntä sydämmellisesti. Eversti tarttui tyttärensä käteen, vei hänen lattian keskelle ja me asetuimme hänen ympärilleen.
»Todellako?» kysyi Colette huomattavan tyytyväisenä. Ihastuneena menestyksestänsä uskalsi Herbert leikitellä niillä silkkinauhoilla, joilla hänen puolisonsa yöröijy oli sidottu kiinni kaulan kohdalta, ja jatkoi keveästi: »Niin, pelkään poloisen Ami Fératin eräänä päivänä saavan luoksensa pienen 'satakieli-apinan'.» »Satakieli-apinan? Mitä ihmeitä?»
Pitkässä aamupuvussa, jonka alta käsivarsien ja kaulan ihmeteltävän kauniit muodot näkyivät, tuli Frédérique vihdoin saliin, missä Elysée häntä vartosi. »Mitä nyt?» kysyi hän hiljaa ja nopeasti iskien samalla silmää merkiksi siitä, että hän oli valmistautunut tulevan iskun varalle. Jo ensimäiset sanat kuultuansa syöksähti hän esille. »Ei, ei, se ei saa tapahtua, niinkauan kuin minä olen elossa!»
Lämmin aalto huuhtasi Olavin rintaa ja hän kiersi käsivartensa Kyllikin ympärille, niinkuin kiitollinen lapsi kietoo kätensä äidin kaulan ympäri: »Purista minut nyt kuoliaaksi, niin minä olen saanut ne molemmat, mitkä pyysin!» Mutta Kyllikki ei sanonut sanaakaan, ainoastaan puristi. Ja he lepäsivät siten pitkän aikaa, niinkuin kiivaasta itkusta väsyneet lapset.
Mutta se ei ollutkaan niin helppoa, sillä kovasti kietoi se käsivartensa äidin kylmän kaulan ympäri. Kummallisesti säihkyi hänen mustat silmänsä, kun isäntä lempeällä väkinäisyydellä tahtoi häntä kuolleesta eroittaa.
Juuri kun he olivat eroamaisillaan lähestyi heitä huoneesta kurjan näköinen, punanaamainen ja puoleksi kaljupäinen mies pitkässä kellastuneessa palttoossa, joka teki takin virkaa, punanen huivi sidottuna rusetiksi paljaan kaulan ympärille. Joku kunniamerkki oli hänellä rinnassa.
Mitä sinä siitä pitäisit, jos saisit lähteä serkkujesi kanssa maalle? kysyi hänen äitinsä päivää ennen kuin toisten piti lähteä. Helka hätkähti. Oi, miten hauskaa se olisi huudahti hän mutta minä en tahtoisi olla erotettuna isästä ja äidistä joulu-iltana. Hän kietoi käsivartensa äidin kaulan ympäri ja hyväili häntä sydämmellisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät