Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Silloin hän hämmästyksekseen rupesi näkemään jotain tuttua sen kasvoissa, sydän kouristui, kauhu löi mielen lamauksiin: se oli tuo nainen oli joskus jossain hennoilla käsillä silittänyt hänen kasvojansa, se oli Hinkin vanha morsian! Kapteeni jätti asian polisien haltuun ja juoksi takasin sisälle. Sydän löi raivokkaasti. Niinkö pitkälle hän oli jo tullut! Magda, onneton Magda!
Suunnatessaan katseensa kärsivään Glaukukseen huomasi egyptiläinen ilokseen, mikä vaikutus hänen viimeisillä sanoillaan oli. Kauhu kouristi atenalaisen piirteitä hänen huulensa vavahtivat kammon ja kummastuksen ilme häivähti hänen otsallaan ja silmissään. »Suuret jumalat!» hän hiljaa huudahti. »Mikä muutos onkaan tapahtunut!
Outo, epämääräinen kauhu vavistutti häntä, kun hän tiesi, että tumman version takaa aaveen-omaiset silmät tarkasti katselivat häntä, mutta hän puolestaan, vaikka kuinka ponnisti omia silmiänsä, ei voinut nähdä mitään muuta, kuin aaveen-omaisen käden ja mustan kasan vaatteita. "Tulevaisuuden henki!" hän huudahti, "minä pelkään sinua enemmän, kuin mitään henkeä, minkä olen nähnyt.
No niin, jatkoi hän kääntyen vanhan soturin puoleen, jonka sydäntä kauhu ja sääli yhtärintaa värähdyttelivät, minne aiotte minut nyt viedä? Rask, virkahti ukko surullisella äänellä, seuraa tätä herrarukkaa hänen majapaikkaansa ja viivy hänen luonansa, kunnes sinulle tarkempia käskyjä annetaan. Minä luotan kunniasanaanne, armollinen herra. Aadolf lähti huoneesta. Vanha Rask seurasi häntä.
Taas nimeni mainittiin, ja nyt minä lausuin hiljaa 'Herra, tässä minä olen, mitä sinä tahdot? Ei mitään vastattu, ja pian suuri kauhu valloitti minun ja minä kiirehdin ulos ja huusin sinua, opettajani."
Mutta kun kolmas vuosi koitti eikä näkynyt vieläkään valonpilkkua siinä keski-yön pimeydessä, jonka tunsin pääni päälle seisahtaneen, tuli kauhu ja tuskan hiki minulle ja minä aloin hätäisesti kysellä itseltäni: Mitä tämä on? Varmaan on nyt jotakin hullusti! Leikkivätkö korkeammat voimat minulla taikka olenko minä sielunsilmäni kadottanut?
Mut kauhu valtas Suomen miesten mielet, kun he huomas vaaran päältä tuimat tulen kielet, kauhu hiipi kalvan päihin, tunki miesten tarmoon, toiset pyrki pakohon ja toiset turvas armoon. Näinpä loppui taisto suuri, taisto Väinön taian, näinpä päättyi päivä armas, päivä Väinön aian. Eikä vielä sammununna ollut soihtu ruskon, kun jo Suomi Kupittaalla otti uuden uskon.
Hän "Kreeta" huus' tuoll' oven suulla! Läpi Hornan lieskuvan, kiljuvan, Läpi perkelten vihan, ilkunnan Sulo-äänen lempeimmän sain kuulla! FAUST. Mä se oon. MARGAREETA. Sä se oot! oi virka kerran vielä! Se on hän! se on hän! Nyt kuolon kauhu Ja tyrmä ja kahleet haihtuvi pois kuin sauhu, Ja kaikki huoleni on pakotiellä! Sä se oot! tulet auttamaan; Ja ma turvan saan!
Reine oli kauvan uskonut, että hänen äitinsä oli kuollut keskosen synnyttämisen tähden, niinkuin oli kerrottu, ja vasta Sérafinen varomattomuuden tähden heidän kerran luottavasti keskustellessaan keskenään sai hän tietää totuuden; taikauskoinen kauhu valtasi nyt Reinen ja hän väitti kuolevansa samalla tavalla kuin äitinsäkin, jos antautuisi saman käsittelyn alaiseksi.
Kävi humaus kansassa kuin suuri tuuli, yön kauhu väistyi, orjan kahleet katkes ja toivo tuikahti kuin tulen patsas, mi kansat johdattaapi halki korven. Hänt' oli kohdannunna ruoskan isku, hänt' itseänsä painoi orjan ies. Siks näön ijät kaiket muistan ma: Ylhäällä balkongilla vanha mies, yö musta, katu täynnä kansoa. Nouskaa aatteet murheiden alta Luojan luokse niinkuin nousee usmat yön!
Päivän Sana
Muut Etsivät