United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Papitko sanoisivat joka sunnuntai, että joka mies voi tietää, että hänen syntinsä ovat anteeksi annetut?" huudahti äitini. "Niin, joka mies, joka katuu ja uskoo," sanoi Betty. "Mr John Nelson antoi minun katsoa, mitä tuolla rukouskirjassa seisoo.
Se on nyt taivaassa ja rukoilee Jumalan istuimen luona murhaajansa edestä. Knuutti ei muutoin ollut paha, ja hän kohteli minua lapsuudessani aina hellästi. Hän katuu nyt niin katkerasti syntiänsä. Ah, antakaa hänelle anteeksi! Tämä on ensimäinen rukoukseni sen jälkeen, kun te soitte minun sanoa teitä isäkseni."
Silloin tulee sinun ennen kaikkea hyvin tarkasti säilyttää tätä sormusta; koko onnesi siitä riippuu. Enempää en saanut tietää ... mutta mitä välitän minä onnesta ilman sinua! Kun kerran saan käsiini tuon kuparisormuksen, niin annan minä sen sinulle, jos näet vetoni menetän. Tässä on käteni sen asian vakuudeksi. Mutta jos hän katuu... Minä olen antanut käteni siihen.
"Woi, hywä Jumala! Luepas wielä uudestaan se paikka! Woi kuinka minun on nyt surullinen ja kuitenkin samassa hywä olla! se, se kohta, lue se uudestaan niin, niin! Mikko katuu nyt kuulitko, isä!? Mikko tulee nyt warmaan paremmaksi ihmiseksi Jumala on kuullut rukouksemme woi, woi! Mikko paranee nyt!" saneli hätäillen tuo poikansa tähden paljon kärsinyt äiti.
Minä en tarvitse muuta, kuin teidän ystävyyttänne ja anteeksi antamustanne!" "Me annamme nämät sinulle, ja tulevaisuus on todistava, että ne lähtevät rehellisestä mielestä," lausui hän. "Joka näin rikoksiansa katuu ja palkitsee, hän ansaitsee kaikkein rehellisten ihmisten ystävyyttä ja kunnioitusta. Mutta meidän on nyt Jumalaa kiittäminen!
Mutta niin kävi jo Noan päivinä ja käy tässä seurakunnassa, että Herra katuu tehneensä ihmisen." Tuon katui sanan hän aina lausui vieläkin hirmuisemmalla voimalla, että kirkko jyrisi vastaan. Nyt otti kirjansa välistä sen rovastin kirjoittaman listan ja ikäänkuin toiseksi saarnansa pääaiheeksi luki sen Jänislahden seurakunnan rikosluettelon.
Verevä puna nousi Attilan poskille ja hän kohotti uudestaan manifestia: Tässä, sanoi hän, antaa Venäjän voima meille oman vallan. Se antaa meille lepoa ja vapautta, antaa meille tulevaisuutta. Lukekaa itse sen lupaukset! Mutta jos tuo suuri valtakunta katuu? Mitä heikko Suomi silloin tekee? Mitä jalous lupaa, sitä ei voima kadu.
Menkää itseenne, hyvä herra, jos teiltä äkkiä otettaisiin virka pois ja te joutuisitte mieron tielle, eiköhän kävisi mieli karvaaksi. Tulee silloin sanoneeksi ja tehneeksi, jota ei ajattelekaan ja jota jäljestäpäin kyllä katuu SILTAVOUTI. Sen kieli kun laulaa.
Minä en välitä, vaikka on minua lyönytkin. Onko lyönyt? Onhan toki, sanoi tyttö silmät säteillen. Vaan sitten suuteli ja itki ja pyysi anteeksi. Annoitko? Annoin jo ennen, kuin oli pyytänytkään. Eikö tehnyt mielesi lyödä takaisin? Ai ei, ei toki tiesin: kun lyö, taas katuu ja on hyvä. Yhdessä itkettiin ja sitten naurettiin. Anjaa huudettiin.
Kalle katuu sitä sydämensä pohjasta eikä saa siltä rauhaa, sanoi Helga. Hirvittäisi minuakin pitää mitään siitä, mikä on ruumiilta otettu, vaikka olisi miten kuten otettu, sanoi Söderling. Siinähän oli kyllä jotain perää, mutta siinä ei saanut olla perää. Kuta enemmän sitä siinä oli, sitä vähemmän sai sitä näyttää olevan. Ja kahta kiivaammin kävi Söderlingska nyt miehensä kimppuun.