United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en tarvitse muuta, kuin teidän ystävyyttänne ja anteeksi antamustanne!" "Me annamme nämät sinulle, ja tulevaisuus on todistava, että ne lähtevät rehellisestä mielestä," lausui hän. "Joka näin rikoksiansa katuu ja palkitsee, hän ansaitsee kaikkein rehellisten ihmisten ystävyyttä ja kunnioitusta. Mutta meidän on nyt Jumalaa kiittäminen!
Uskallan väittää Ilveksen olleen urhollisen, jalon sotilaan ja ansainneen ystävyyttänne ja kunnioitustanne, mutta kumminkaan en luule itseäni kelvottomaksi seurustelemaan hänen kanssansa ilman teidän passittannekin. Kuitenkin olen nyt täällä, valmiina kuulemaan tuomiotani; tehkää minulle mitä tahdotte."
ROLF JUTE. Miksi puhutte verestä niinkuin olisin verta janoova tiikeri? Ja minkätähden kohtelette minua niinkuin vihollista? Muistan toki ennen teidän ystävyyttänne ja suosiotanne nauttineeni! Katso tuota lattialla verissänsä lepäävää. Sinun kalpas kaatamaa nuorukaista! Haa! Te ette säästä Herran pyhää temppeliäkään!
Mutta minua on opetettu pitämään huolta itsestäni, ja vaikka te kuinkakin olisitte setäni ja sukulaiseni, en tahdo sellaisesta hinnasta ostaa teidän ystävyyttänne.» Setä Ebenezer meni ikkunan luo ja katseli hetken aikaa ulos. Minä näin hänen vapisevan kuin iäkkään vanhuksen. Mutta kääntyessään minuun päin, väikkyi hymy hänen kasvoillaan.
Minä olin päättänyt pysyä aivan erilläni Taavin asiasta, mutta " "Mitäs siitä puhelemmekaan", keskeytti Timo poistavalla käden-liikutuksella; "emmehän me ole pyytäneet sitä kunniaa, että saavuttaa teidän ystävyyttänne. Voitte meistä ajatella ja puhua mitä mielenne tekee". "Jaa, te olette suutuksissanne minulle tuosta todistuksesta, arvasinhan sen. Mutta, minun piti sanoa "
Jugurthasta enempää kirjoittamasta kieltää minua kohtaloni; myöskin ennen olen sen kokenut, että onnettomia vähän uskotaan; jos vaan en tietäisi, että hän tavoittelee ylemmäksi kuin minä olen, ja ett'ei hän samalla toivo teidän ystävyyttänne ja minun valtakuntaani. Kumpaisen hän pitää arvollisempana, se ei kellenkään ole tietymätöntä.
Hän kohotti ylös käden, jossa kirje oli, ja puoli-ääneensä aivan, kuin ei hän olisi ainoasti silmillänsä, vaan myöskin korvillansa tahtonut vakuuttaa itseksensä kirjeen sisällön, luki hän: "Kallihin Klairon'ini! Teillä on oikeus: minä olen kiittämätön kappale, joka en enään ansaitse teidän ystävyyttänne; vaan kaikki ne nuhteet, jotka te teidän jumalaisessa vihassanne viskaatte pääni päälle.
Cassiodorus on ne laatinut huomaan sen kauniista vertauksista. Mutta, mitä tämä on?" ja korkea, kirkas otsa synkkeni "pyydän että ottaisitte minut, nuorukaisen, keisarilliseen suojelukseenne. Suojelukseen? Se menee liian pitkälle. Voi teitä, jos teidän täytyy turvautua Bysantin apuun. 'Pyytäen teidän ystävyyttänne. Se on tarpeeksi Teoderikin tyttärenpojalta." Hän antoi kirjeet takaisin.
Arvatkaa, kuka hän on? Eihän vain sinun Tellheimisi? Kukapa muu kuin hän? Tulkaa, Tellheim! Hyvä herra, emme ole koskaan nähneet toisiamme, mutta jo ensi silmäyksellä olin teidät tuntevinani. Toivoin arvanneeni oikein. Syleilkää minua. Olette saavuttanut täyden kunnioitukseni. Pyydän ystävyyttänne. Sisareni tytär, tyttäreni rakastaa teitä. Sen te tiedätte, isäni!