Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Tuskan hiki juoksi otsaltani ja huokaukset pääsivät ehtimiseen rinnastani; olin kuin mieletön. En tiedä kuinka kauan olin sillä lailla kuleksinut, kun arvaamatta joku tarttui minuun käsivarresta jollakin päivänpaisteisella kankaalla. Pysähdyin ja katsoin taakseni ... se oli harmajatakkinen mies, joka näytti siltä kuin olisi hän kiivaasti juossut perässäni hengästyksiin asti.
Mutta silmissä paloi sama kiitollisuus nyt voitonriemun ja ylistyksen säteissä. Hänen huulensa vihdoin kuiskasivat: »Kiitän sinua, ettet koskaan sanonut. Sinä pelastit minun sieluni!» »Mitä sinä tarkotat?» ajattelin minä kysyä, mutta en uskaltanut häiritä häntä. Katsoin vain hänen kirkkaihin silmiinsä ja näin, että hän tarkoitti jotain äärettömän suurta ja tärkeää.
Muistan niitä aikoja, jolloin ennen olin R:lla, jolloin elin ainoastaan nykyhetkessä ja ammensin lämpöni ja valoni runoilijan silmästä ja katsoin häneen niinkuin Jumalan korkeaan taivaaseen, jossa kaikki ihanuus on, enkä sellaisina hetkinä ajatellut mitään muuta kuin häntä mutta nyt!»
»Ken lienetkin», yks heistä virkkoi sitten, »mua katso käydessäsi, muistoos johda, maan päällä etkö ennen nähnyt mua.» Ma käännyin, katsoin tarkkaan; kaunis oli hän katsannolta, jalo keltakutri, mut toinen kulma miekan halkaisema. Selitin nöyrästi, ma etten koskaan hänt' ollut kohdannut. Hän sanoi: »Katso!» ja näytti haavan ylärinnassansa.
Onni tääll' on kuin tuulessa rahtu. Kulkeva kotka mun lintuni vei! Kerran, poikana, Vuoren harjulta Katselin koskehen rientoa ankara aaltoin. Silloin toivoni Vyöryi, virtaili, Miettehet taivohon, pilviä ohaten, lensi. Vuoren korkeus, Virran vilppaus Kilvass' ei kyllin kestää voinut. Läksin laaksohon, Kosken kalttohon, Kukkia, Vellamon hopeahelmiä, katsoin.
Ovi aukeni ja enkel siirtyi pois Kirkkauteen kultaseen, ja pois mä käänsin Heijastuvan silmän ulos kohtuun yön. Taakseni mä katsoin, otsa kylmis helmis, Vimmoissani alas kasvoin kallistin
Baba Mustafa läksi siis rosvon suureksi iloksi matkaan, ja kun he tulivat sille paikalle, missä Morgiana oli sitonut hänen silmänsä, sanoi hän: "Tässä minun silmäni sidottiin ja minä katsoin silloin aivan samaan suutaan kuin nytkin." Rosvo sitoi Baba Mustafan silmät nenäliinallaan ja seurasi sitten häntä, kunnes hän pysähtyi erään talon eteen.
Sisä- ja rantasuomalaiset pitävät yleensä Pohjanmaan seutuja rumina eivätkähän pohjalaiset itsekään vaadi mitään kauneuden palkintoa lakeuksilleen. Mutta kaikkihan on niinkuin sitä katsoo. Ja kun minä Lapuan kirkonkylän takana olevalta harjaanteelta katsoin lakeutta edessäni, niin oli se sillä kertaa minusta kaunein näköala mitä aikoihin olin nähnyt.
Katsoin ympärilleni, ja, aivan oikein, huomasinkin sen linnunpesän näkymättömän varjon, juoksin sen varjon luo ja sainkin pesän käsiini. Samassa tulin minä, varjoton mies, itse näkymättömäksi. Tuo mies kavahti seisoalleen ja katsoi ympärilleen olinko missä minä, hänen voittajansa, vaan sitä ei hän nähnyt missään, vaikka päivä paistoi kirkkahasti, ei minua eikä minun varjoakaan.
Pidin itseäni siis, kun yli 60 vuotiaana "erosin virasta" melkein rikkaana, joka saattoi elää koroistaan ja tyytyväisenä ja Jumalaa kohtaan kiitollisena katsoin kohti vanhuuttani ja toivoin saavani pitkän päivätyön jälkeen nauttia illan lepoa. Iloni ei kuitenkaan kestänyt kauan ja syy oli seuraava.
Päivän Sana
Muut Etsivät