Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. joulukuuta 2025
Likellä Obeliskia, Blackfriars Road'illa, seisoi pitkäsäärinen nuori mies, jolla oli vähäiset, tyhjät aasinkärryt. Minä katsoin häntä silmiin, kun astuin hänen ohitsensa, ja hän puhutteli minua "kuuden huonon pennyn mieheksi" ja toivoi, "että minä tuntisin hänet, jotta voisin vannoa, että se oli hän" tarkoittaen epäilemättä, että olin kiinteästi katsellut häntä.
Hopeepäisnä aian myrskyn alta Käyt sä ijäisyyden rantaa päin, Niinkuin laivur', päässyt valkamille, Kaukaa katsoin vaahto-lainehille. Ilon valkoviirtä liehuttaapi, Isänmaansa rantaa tervehtäin. Laulaja. Hän laakson helmass' eli lapsuuttaan, Se tyyni ol' kuin lähde hänen pirtillänsä; Toi aamu toivon, rauhan tullessaan, Ei tuskaa jättänyt se mennessänsä.
Katsoin minä alas vetten puoleen, Näin rannalla tytön kauniin ja nuoren, Joka istui ja itki, Katsoi aaltoja pitkin, Ja hän oli surullinen joka hetki. "Mitä itket sä raukka rannalla yksin? Ja sun silmistäsi veet vierivät nytkin. Mikä tuska ja vaiva Sinun syäntäsi kaivaa? Ei anna syänyölläkään hoivaa."
Kun katsoin häneen tiukasti, kääntämättä silmiäni hänestä, puhui hän oikein ja levollisesti. Ota se nyt harvakseen, sanoin katsoen hänen kahteen silmäteräänsä eikä hän sammaltanut eikä kähissyt, mutta puhui kuten Elias, kuten se, joka tahtoi antaa kymmenen elämää voidakseen uskoa ja joka ei voinut sitä... Ja minä sanoin itsekseni: Se käy. Hänestä tulee Elias.
On oikeaa, kanss' sen mi yhteen sointuu; ei sitä kiehdo mikään luotu hyvä, mi synnyttämä on vain Luojan säteen.» Kuin ruokittuaan poikasensa kaartaa pesänsä päälle haikara ja häneen se katsoo, joka ravinnon on saanut, niin näkyi ja niin siihen katsoin minä tuo lintu siunattu, min siivet liikkui niin monen tahdon leyhytteleminä,
Täällä minä te'en sitä, jota katsoin mitä yksinkertaisemmaksi asiaksi, pyydän herrasmiehen, joka nähtävästi on yhtä hyväluontoinen kuin minä itse, sallimaan vanhan vaimon luovuttaa kauppaansa kunnolliselle nuorelle parikunnalle, ja maksan omista rahoistani mitä vaimo vaatii siitä.
Minä jäin sanattomaksi tämän terveen järjellisyyden eteen ja katsoin parhaaksi herjetä sananvaihdostani. Lähelle kaksi kuukautta olin nyt kuluttanut matkaani alituisessa kulkemisessa, kun vihdoin saavuin Tumbakiin, joka rajoittuu Pootu-ruhtinaskuntaan, jonka jo tervehdin kodokseni, koska nyt jo olin lähellä lopettaa vaivalloisen matkani.
Silloin minä kiersin käsivarteni hänen ympärillensä ja kerroin hänelle, kuinka hellästi, ylen hellästi rakastin häntä; kuinka katsoin oikeaksi esitellä, että hän olisi vapaa lupauksestaan, koska minä nyt olin köyhä; kuinka en kuitenkaan voinut kestää hänen katoansa taikka tointua siitä; kuinka en pelännyt köyhyyttä, jos ei hän pelännyt, sillä hän terästi käsivarttani ja innostutti sydäntäni; kuinka jo työskentelin semmoisella rohkeudella, jota ei kukaan, paitsi rakastaja, tuntenut; kuinka olin ruvennut olemaan käytöllinen ja ajattelemaan tulevaisuutta; kuinka rehellisesti ansaittu leivänkannikka maistui makeammalta, kuin peritty ateria; ja paljon muuta senlaatuista, jota lausuin niin hehkuvalla kaunopuheliaisuudella, että se kummastutti itseänikin, vaikka olin ajatellut asiaa yöt päivät siitä saakka, kuin tätini oli kummastuttanut minua.
Hänen sijaansa tulisi uusi käskynhaltija niin pian kuin hevoset jaksavat sinne nelistää.» »Sinä olet kunnon poika tappelussa», sanoi Alan, »mutta, ystäväni, suonissasi virtailee whigien verta!» Hän puheli kyllä ystävällisesti, mutta tyynen pinnan alla kiehui sellainen viha, että katsoin viisaimmaksi vaihtaa keskustelunainetta.
Enkeli kääntyi sitte pois hänestä suruisella katsannolla ja kutsui minua. Minä epäilin ja viivyin, mutta menin vihdoinkin ja asetettiin teidän sivullenne. O, mikä joukko taivaallisia olennoita ympärillämme, valkeissa vaatteissa, palmut käsissä, laulaen Herralle kiitosta! Minä katsoin Javania ja Sadokia pyytääkseni heitä luoksemme tulemaan, mutta heitä en nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät