United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herättyäni aamulla otin ensimäiseksi työkseni käsille tinasotamieslaatikkoni, joka minulle oli surua tuottanut, ja katkerin mielin heitin minä sen palavaan uuniin, jossa sotamiehet saisivat sulaa yhdeksi ainoaksi möhkäleeksi niin ett'ei minun niitä koskaan enää tarvitseisi nähdä. Ja pitkän aikaa senjälkeen inhoittivat minua sotilaat, varsinkin ratsumiehet.
Katkerin äänin, huoahtain ikä-puoliso vastas: »Soisit, voisit siis ilakoivina nähdä sä meidät, leikkiä nähdä ja liehuntaa, kun ehkä nyt Aadolf kamppailee kera kuolon, maaksi jo maatuvi, taikka Turkin vankina saa veririnnoin joulua viettää!»
Suruako elämä siis yksinomaan tuottaa? Elämä tuottaa mitä elämän herra sallii. Et ymmärtänyt itse valita kohtaloasi, silloin kun et vielä ollut olemassa, ja nyt et tiedä, eikö korkeimmassa halussasi piile sinun katkerin tuskasi. Ja kuitenkin neuvoitte itse minua poloista estämään taistelua. Niin tein.
Siihen saakka oli paratiisi ja onnellisuus! mutta silloin ilmestyy käärme ja omena ja enkeli välkkyvin miekoin, ja meidät ajetaan armotta ulos, emmekä pääse enää koskaan takaisin. Minä olen yksi niitä, jotka ovat ainaiseksi korpeen ajetut.» »Oi, älkää noin puhuko! Te kuitenkin edes osaatte puhua paratiisista.» »On parempi olla siellä, kuin puhua siitä katkerin mielin.
Svea vastasi sitten Laurille katkerin moittein, näyttämällä hänelle, kuinka ruma hänen tekonsa oli ja miten se saattoi ihmisen, joka sitä ajatteli, suorastaan epätoivoisen masennuksen valtaan. Mutta rivien välistä kuulsi kuitenkin, että Svea syytti tapahtumasta enemmän äitiään kuin Lauria, sekä pahaa maailmaa ja elämää, joka oli jättänyt Laurin sellaiselle kehitysasteelle.
Siis en tahdo rasittaa teitä puhumalla rakkaudestani, vaikkapa vallassanne onkin tehdä minut onnellisimmaksi kaikista kuolevaisista, mutta suokaa, että osoitan ansaitsevani ystävyytenne! Ja jos pistäisi päähäni olla tekemättä teitä siitä osalliseksi, niin tulee teistä luonnollisesti katkerin viholliseni. Miksi niin? Olkaamme aivan vilpittömiä toisillemme.
Mutta ihana on elää kevät-aikana; ja kun minä kävelin, lauloi sydämeni lintujen ja umpujen kanssa: "minultakin ovat talven kahleet katkenneet minulta ja koko maalta!" Heitä itku katkerin; Nyt ei tarvis kyyneleitä, Pääss' on kemut Simonin; Tuhat syyt' on riemuella, Tuhat syytä huudahdella: Halleluja kaikukoon! Magdalena! hymyellös!
Liddyn surua lievittämässä oli paitsi tätä kalastajan vaimon ja Vilhon ystävällisyys ja lapsen mieli, joka helpommin kuin vanhan voi mukauntua elämän vaiheisin. Parin viikon kuluttua oli katkerin suru unhotettu ja Liddy oli tottunut nykyiseen tilaansa. Uusi tuttava.
Siinä tapauksessa tiedän minä tehtäväni. Mutta Andreihan on Kosminin poika! Hänkö nousisi muitten mukana isäänsä vastaan? Se ei saa tapahtua! Jos Kosmin pysyy mahtavuudessaan, voipi poikansa ehkä nousta hänen perillisenään samaan mahtavuuteen ja minä sitten myöskin onnen kukkuloille. Ei, ei! Kuinka voinkaan tuollaista ajatella? Minäkö, katkerin orjuuden uhri, rupeaisin sitä puolustamaan?
Tulipa kehoitus keneltä tahansa, hänen täytyi sitä noudattaa, hänellä oli siihen kaksi voimakasta syytä: kysymys oli hänen veljestänsä ja tämä veli oli hänen katkerin vihollisensa. Mutta ovessa tuli häntä vastaan markiisitar Egmontin ranskalainen kamarineitsyt, pieni Babette, josta huhu kertoi, että hän tiesi rouvansa salaisuuksia enemmän kuin kamarineitsyen oikeastaan tulee tietää.