United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kanteensa saatan' antaa; Hän lausuu: "Herra Jumala, Tuomitse paha palvelija Seuraani kadotukseen, Ijäiseen ahdistukseen! Kuvasi pois hän vaihetti, Katalan kaupan teki, Synneissä oikein lainehti, Vaikk' kiivautes näki".
Tuopa Pohjolan isäntä ei tuosta totella ollut: yhä iski, ei epäillyt, tarkoitteli, ei tavannut. Tulta tuiski tuima rauta, terä varsin valkeata käessä lieto Lemminkäisen; läksi loiste loitommaksi, vasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen. Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan isäntä! Niinp' on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!"
"Noh", esitteli vouti, "etkö vastaa mitään?" Gunhilda pelkäsi niin, ett'ei saanut sanaa suustaan. Oi toki, kun tämmöiseen pulaan on ihminen joutunut. Oi jospa maa katalan nielisi! "Gunhilda!" ärjyi vanhus niin julmasti, että tytär oikein säpsähteli; sitten kumartui tämä alas ja pyrskähti itkuun. "Vai niin", yrähteli vouti. "Tätäkö varten sinä pyydätytit minun tulemaan?
"Ei taida heittiöllä olla halua karkuun, kun toisesta säärestä ainoastaan neljäsosa riippuu katalan ruumiissa", vastasi tohtori. "Mutta kun hän paranee, voisi hän tavalla tai toisella päästä karkuun. Hänelle pitää asettaa erityinen vahti, joka ei päästä häntä hetkeksikään silmäinsä edestä. Onko Olli täällä?" kysyi majuri. "On", vastattiin. "Käskekää hän tänne!" Olli tuli heti majurin eteen.
Lystillistä! Melkein uskon, mitä kerroit. ANNA. Niin; ja tämähän kuva nyt tähtenä lännessä viittaa nuorta sankariansa luokseen. LIINA. Ehkä tuhatkihara nainen on anastanut hänen katalan sydämmensä, joka nyt liekehtii pääsön himosta. No, hän menköön ja saavuttakoon onnensa. ANNA. Ah, parhaan onnensa on hän nauttinut juuri tässä teidän kätenne alla! Hän lähtee meistä ja jää ehkä iäksi.
"Ottakaa tämä, rakas herra! Se on minun tyttäreni lapsi katalan huoran sikiö, jonka hän ennen kuolemaansa heitti meidän kaulaamme; minä juuri tänään hautasin hänen. Tahdotteko ottaa tämän sikiön? Pienestä lahjasta meille köyhille raukoille saatte häntä käyttää hyväksenne."
Katalan ruumis makasi suorana samalla pöydällä, jossa hän vähää ennen istui niin uhallisena, ylpeänä ja tyhmänröykkeänä. Tämä oli kamala näytelmä, ja kaikki läsnä-oliat suuresti kauhistuivat kaikki paitsi yksi ja se oli Richard Norman. Hän näytti ymmärtävän että hän oli vedon voittanut, mutta tämän ainoan hän vaan käsitti, kun hänen vastustajansa kaatui pöydästä.
»Ei, vaan sano sinä se. Nimitä, niin minä leivotan sen katalan, minä en huoli vaikka henki menisi!» karjui Liisa. Punat kohosivat Elsan kasvoille ja silmät välähtelivät, kun hän tuijotti Liisaan.
Se, mitä te olette maahan syytänyt, se oli erään palkollisen, se oli erään katalan, joka rohkeni tulla teille rahojaan lainaksi tarjoamaan päästäkseen siten emäntänsä velkojaksi ja kenties velvoittaakseen hänet nöyryyttävään kiitollisuuteen.
Ken oisi köyhän ottanunna, Katsonna minun katalan, Minun kurjan korjannunna; Oisi tuo poloinen poika Saanut vihkurin vihoa, Paljo päiviä pahoja, Sylin syäntähän piellä, Käsivarsin vatsoahan Saanut panna paiatuutta, Sukatuutta surkutella, Hoiotella housutuutta, Panna paitansa pahuutta. Miksi olen laiha.