Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Eräänä päivänä tapasin hänen siirtyneenä vuoteeltaan jossa hän nyt vietti suuremman osan päivästään varsin huvitettuna katselevan kun pieni Antti poikani ystäväni vanhasta viulun kotelosta, jonka kansi oli poissa, oli tehnyt itsellensä "höyrylaivan," jolla hän nyt, lapsellisella mielenkuvittelollaan, purjehti kaiken maailman valkamoihin.
Minä laskin jalkani noille rihlatuille rautaportaille ja astuin muutamain silmänräpäysten perästä höyrylaivan kannelle. Toinen luku. Kansi oli vielä suunnattoman suurena, lukemattomain työmiesten haltuun annettuna veistämönä. En voinut uskoa laivan kannella olevani.
Kapteenin uljas, vaan tähän aikaan jo hieman ruostunut basso-ääni, oli hänen ylpeytensä aiheita nuoruuden ajoilta. Pianolta korjattiin kirjat ja paperit, kansi oli avattava, kun isä lauloi.
Tuore väre kulki kasvojeni ylitse. Minä avasin silmäni: aamu koitti. Ruskoa ei vielä näkynyt mistään, mutta jo kuulsi vaaleana itä. Ympärillä eroitti jo kaikki esineet, vaikka himmeästi. Kalpean harmaa taivaan kansi alkoi vaaleta, kylmetä, sinertää.
Kymmenen pataljoonia! FUCHS. Koko komppani tanssivia Preussiläisiä. MAX. Missä, mun rakas veljeni, missä? FUCHS. Tuolla olvituopissa. Kas kas! Hii! Taivas varjelkoon! MAX. Pane kansi kiin. Pian pian! Pitää aina kohta lyömän kannen kiin niin pian kuin jotain senlaista huomaa. Tässä on suuri valtakunnan petos tekeillä. TOMMI. Missä? ANTON. Olkaat meitä peläättämättä turhaan.
Ja taivaan kansi oli kuulas, avoin kuin silloin entisaikaan... Lehmukset ja köyhät kukkalavat pohjoiset ja monet pikku seikat tiesi miks ne kohta kävivät niin omaisiks. Ja ympärillä kuului tuttu kieli. Niin hyväntahtoiseksi sydän suli. Jok'ikiselle, joka vastaan tuli, ois hattuansa nostaa tehnyt mieli. Ja milloin viipyin, milloin kiirehtäin vei askel karkelossa eteenpäin.
Kun Liisa oli huolellisesti hämmentänyt puuroa noin neljännestunnin niin, että koko seos kiivaasti kiehui, nostettiin pata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan päälle ja pata pistettiin laatikkoon syvälle heiniin. Heinätyyny asetettiin padankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi säpillä. "Kun väki tulee päivälliselle, niin on puuro valmista", sanoi papinrouva.
"Minä tahdon vaan rakastaa onneani", intti Topias itsepäisesti. "Ja minä rakennan sen lujalle pohjalle, kovalle kalliolle." "Petät itsesi", väitti sydän, "ja pakenet onneasi. Näkevin silmin et näe, kuulevin korvin et kuule..." Kirstun kansi aukesi paukahtaen ja Topias ei kuullut sydämmen vastaväitteitä.
Maaneuvos veti levättinsä takataskusta esiin mustan rasian, jonka hän ojensi Boleslaville ylen kohteliaasti kumartaen. Kansi ponnahti auki, ja sinisestä samettipohjasta loisti Boleslavia vastaan valkoinen hohde, joka sädekehän tavoin ympäröi yksinkertaisen, mustan teräsesineen. Liikutuksensa puuskassa tarttui hän siihen ja ojensi oikean kätensä maaneuvosta kohden.
Ihmiset katselivat, että mikä nyt on, kun ei veisaakaan Pasanterska. Mutta sitten hän rupesi ulkomuistista veisaamaan ja veisasikin niin, että lukkari innostui laulamaan tenuuria, ja seurakunta kuunteli, kun nämä kahden lauloivat. PASANTERSKA. Kapteeni on odottanut ja istunut ties kuinka jo kauan meidän kaivon kannella? PASANTERI. Ei se ole mikään kaivon kansi, se on isoluukku.
Päivän Sana
Muut Etsivät