Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Te kerroitte historian mulle ja sanoitte, että se on kaiken suuren ja kalliin osan tunnustähti, mikä ansaitaan ja hankitaan vaivalla ja ahkeruudella. Se on sangen kallis minä voin tätä verrata sinun rakkauteesi. Sitä minä kannan samassa kohti, sydämessäni, Ja kuitenkaan EGMONT. Mitä sinä aijoit sanoa? KLAARA. Eihän vertaaminen miten suju. EGMONT. Kuinka niin?
Mutta Synnöve meni Ingrid'in luo, tervehti häntä ystävällisesti ja pyysi häntä kanssaan äyräälle. Sinne he istuivat; sillä pitkään aikaan he eivät olleet oikeen keskenään haastelleet. Thorbjörn jäi muiden parveen ja tarkasti Synnöven kalliita ulkomaalaisia kukkia. Sinä päivänä lähti Synnöve yhtenä muiden kanssa. "Ehkä minä kannan nuo kukat sinulle," virkkoi Thorbjörn.
Niin emo sanoiksi virkki, Itse intoen pakisi: "Lähen mä lapseni otolle, Tyttäreni lunnahille, Tuon Ukon tuliset nuolet, Kannan vaskiset vasamat. Oi Ukko yli-jumala!
Mikä tylsytti tunteet hältä, kun hänkin jo mässäten joi? »Ei, ei! pois täältä mä tahdon, pois kansani kurjan luo, Sen vaivat ja näljät mä kannan, kunis kuolema lohtua suo. »Hyvät herrat, mun lähteä täytyy, mua kutsuvi velvollisuus!
»Kuinka te jaksatte noita molempia kantaa, eikö se ole liian vaivaloista?» hän kysyi. »Mitäs kun täytyy», vastasi vaimo. »Eipähän tässä liene armoa, vaikka katkeaisi tuohon paikkaan.» »Antakaa suuremman kävellä. Riskiltä pojaltahan se näyttää.» »Sillä on kurjalla ohimovika, ettei kestä astua kuin pienen matkaa aina kerrallaan.» »Ohho! No, tule sitten tänne, niin minä kannan.
Näät hyvän mitä useampi omaa, sit' enemmän vain kullakin on hyvää, sen palavampi majan moisen rakkaus.» »Enemmän nyt ma selitystä halaan», ma virkoin, »kuin jos vaiennut ma oisin ja enempää ma kannan epäilyä. Jaettu hyvä kuinka omaajansa voi useammat tehdä rikkaammiksi kuin jos sen harvat yksin omistavat?»
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Vuoen vuoli uutta susta, Talven kalhua kaverti, Sai lylyn lykittäväksi, Kalhun kannan lyötäväksi, Sauan varren vuolleheksi, Sompansa sovitetuksi, Saukon maksoi sauanvarsi, Sompa ruskian reposen.
Suokaa anteeksi, että näin kristitöntä mielialaa kannan, mutta kostonhimo vallitsee sydäntäni." "Ystäväni", lausui rovasti suopealla äänellä, "sinä näytät hyvin rauhalliselta mieheltä ja olet kai siksi tunnettukin. Paljon arvatenkin olet kärsinyt, ennenkuin mielenmalttisi on loppunut.
Ei, ei, huomispäivä on löytävä meidät jossain turvallisessa paikassa Ben Alderilla.» »Alan, ei minulta tahtoa puutu, vaan voimia», selitin. »Jos voisin, niin tekisin. Mutta niin totta kuin elän, en voi.» »Sama se», tokaisi Alan. »Minä kannan sinua.» Katsoin häneen nähdäkseni, laskiko hän leikkiä, mutta niin ei ollut asian laita, pienellä miehellä oli tosi mielessä.
"Juuri tämä koski", virkkoi Paavo, "on ainoa keino pelastukseksemme. Minä olen lukemattomat kerrat kulkenut siitä alas ja tunnen jokaisen kiven pyörteiden välissä. Jos tahdot luottaa minuun, mamseli Amalia, niin kannan sinut ylitse". Amalia vastasi ainoastaan nyykähdyksellä. "Niin anna minun siis tehdä", pitkitti Paavo, "mitä on tarpeellista. Minun täytyy sitoa sinut kiinni hartioilleni".
Päivän Sana
Muut Etsivät