Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
BERTHA. Mutta minullehan te sen kumminkin JUNG. Olen ajatellut häntä, jonka jätän tänne kun matkustan. Runottareni. Niinkuin jo sanoin, kaikessa yksinkertaisuudessa vaan, että nuoriso saisi vähän tanssia. No, täytyykö kamreerin siis lähteä? LUNDSTR
Kauan ei viipynyt, ennenkuin hän jätti tuon nuoren miehen, mummon ja Kaisan yksinänsä. "Rouva kamreeri muistaa kai hyvin vielä nuoren reivi M:n, joka kamreerin eläissä seurusteli täällä," virkkoi asessori Svaning, joka tavallisesti sai olla ihan yksistään mamman kanssa. "Muistan, hän oli erinomaisesti sivistynyt nuori mies."
Kaikesta siitä huolivatta oli kamreerin rouva sydämellisesti hyvä, oikein jalo ihminen, jonka itsekkyys oli peittynyt niin rakkauteen ja hyvyyteen, että hän itse vähimmin huomasi sen lepäävän kaikkein muiden uhrauksiensa pohjalla. Hänen vihansa oli heikkous ... ja heikkous on anteeksi annettava.
Kamreerin rouva tuli nyt sisälle, ja keskustelu loppui siksi kerraksi. "Miksi nyt niin äänetönnä?" sanoi hyvä rouva. "Pieni Dora puhui äsken niin kovasti, ja sinä, Annette, näytät onnettomuutta ennustavalta; kenties sinä tiedät..." "Me tiedämme; Hjalmar on kurja olento," sanoi Dora, joka ei voinut hillitä kieltänsä; "eikös niin?"
Herra Lindneriä ei kuitenkaan näkynyt liikuttavan yleisön unhotus, vaan hän hoiti virkaansa halulla ja ilolla, ja huoli vähät siitä mitä maailma sanoi. Sellainen oli mies, johon kamreerin rouva luottautui ja joka verrattomalla suoruudella lausui käsityksensä kaikista sattuvista asioista.
"Niin, asessori Svaning, ja nuori reivi M. auttoivat minua aatteissa," sanoi kamreerin rouva. "Onnistuminen ilahuttaa minua suuresti." "
Silloin ilmestyy erimielisyys ... ja niin oli nyt tapahtunut rouvan ja Annetten kesken asessori Svaningin suhteen. Annetten luottamus äitiinsä ja rakkaus Hjalmariin harmitti hyvää kamreerin rouvaa, sillä Annette rakasti niin muodoin jotain toista, kuin häntä itseänsä, ja hän olisi tunnossaan nuhdellut tyttöä kiittämättömyydestä, jos ei kohtaus äitin kanssa olisi häntä miellyttänyt.
Se olisi mainio vihkimärengas. Muutamilla markkinoilla satuin sen saamaan 'levoipravoissa', vaikka se oikeasta kuuluu olevan erään kamreerin kihlasormus. Mutta se on kallis peina. Minullekin nousi se noin kuuteenkymmeneen markkaan, mut onhan siinä kultaakin hyvä joukko." "Näytäpä. Kyllä on paksu, mutta onkohan tuo täysinäinen?" "Ihan varmaan; tunteehan sen jo painostakin."
"Minä tavoitin," sanoi asessori astuissaan ovesta sisälle ja kiiruhtaissaan kuin tavallisesti suutelemaan kamreerin rouvan kättä, "minä tavoitin eilen illalla hyvää mammaani, mutta kaikki ovet olivat kiinni; täällä oli niinkuin haudassa. Onko hyvä mammami ollut poissa?" "Olen". "Missä, jos minä uskallan kysyä?" "Lindnerillä." "Vai niin!
Tallimestarin talon vieressä söi porolauma, joka tuli nyt kamreerin huomiollisuuden esineeksi. "No no, katsoppas tuota pientä tyttöä", virkkoi hän vaimollensa, "eikö hän ole kuin meidän Annette?" Hän oli Anna, joka punaposkisena ja hilpeänä istui ahkiossa ja katseli suurta joukkoa, mikä oli kokoontunut katselemaan poroja.
Päivän Sana
Muut Etsivät