Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
KATRI. Kuka se on? ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa. TURKKA. Tuoko on kamarin ovi? ANNI. Tässä paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt keskitekoiseksi yhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä. TURKKA. Minäpä rupean hommaamaan. ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi. TURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö alkaa. Mikä tässä lopuksi? Kihlajaiset ja häät!
Minun luullakseni, herra tohtori, hän on kuolemaisillaan, sanoi ukko. Tulkaa mukaan, herra! Te ehkä voitte olla apuna, jos maltatte pysyä hiljaa. Näin sanoen tohtori kaappasi hattunsa, ja muutamien minuuttien päästä me olimme Korvaustalon edessä. Vielä muutamien sekuntien kuluttua seisoimme yläkerroksessa kamarissa, jota uutimet pimittivät.
Silloin Elsan silmät kiilsivät; oikeinpa rinta aaltoili pelkästä ilosta. Yksitoikkoiseksi alkoikin tulla eläminen mummon kamarissa, vaikka jotain tehtävää olikin. Toista toki oli palvelus. Mummo tuli hyvilleen, nähtyään Elsan suloisesti hymyilevän. "Minun on hauska nähdä sinua, kun sinulla on halu työhön.
Uuno makasi yksin poikain kamarissa, valvoen, kylmä hiki säärissä. Johannes ja Henrik olivat siihen aikaan kaupungissa koulussa. Seuraavana päivänä, ennenkuin mamma oli lähtenyt Gabrielia tapaamaan, tuli Gabriel poikain kamariin ja kysyi hiljaa Uunolta: missä pappa on? Pappa oli lähtenyt ulos pitkävartisissa saappaissa, luultavasti ojatöitä katsomaan suoniitylle.
Hän makasi eräässä pihan-puolisessa kamarissa; torin-puolisissa huoneissa ei uskallettu pitää valkeata, jotta ei tuo ulkopuolella oleva joukko kiihtyisi vielä hullummaksi, joka joukko kasvoi kasvamistaan ja josta uhkaavia ääniä kuului. Vähitellen kokoontuivat enimmät arvokkaimmista miehistä ja naisista haugelais-piiristä.
Iltaa ennen Pekon lähtöä istui matami lukkarin kamarissa. Iiri meni heidän luoksensa. Hän oli sisään tullessaan aivan kalpea. Matami katsoi häneen ja säikähti nähdessään hänet noin luonnottoman kalpeana. »Mikä sinun on, lapsi?» kysyi hän. »Oletko kipeä?» »En ole; tulin teille vain ilmoittamaan, etten minä tahdo olla mikään kiittämätön lapsi.
Hän istui ainoan, kamarissa olevan pöydän ääressä, matkakirjoitusrasia edessään, ja kirjoitti yhden ainoan kynttilän valossa. Se oli kömpelötekoinen pöytä, ja sen takana juuri hänen edessään seisoi seisoi peili. Minä hiivin hänen taakseen ja katsahdin hänen olkapäänsä yli kirjeesen.
Hän on tuossa kauvan istunut. Ilma kamarissa on hänelle tukalaksi tullut. Hän on yksin koko huoneessa; hän on akkunan avannut, jotta illan henki jäähdyttäisi häntä. Illan henki on kiivastunut; tuimemmasti tuulee tuuli akkunasta. Hän ei sitä tunne; hän ei huomaa, että hänen pitkät hiuksensa sinne tänne tuulen käsissä liehuvat; hän itkee yhä katkerammasti. Hänen edessänsä akkunalla on kirje.
"Hän on tuolla kamarissa", sanoi Valpuri, heittäen ryyniä kukon jalkain eteen, joka muka nokki niitä, vaan jätti useimmat hyvin kohteliaasti kanoille. "Eikö Valpuri minua enään tunne?" kysyi hymysuin nuori mies ja seisahtui pari askelta nuoresta tytöstä, joka vähän ujostellen nyt tarkemmin silmäili reipasta nuorukaista. "En vaan", vastasi Valpuri.
Oliko hän kamarissa, kun minä olin teillä? kysyi kuningas, jonka ääni hiukan vavahti. Mitä tyhmyyksiä sinä latelet, Pekka? kuultiin äidin kuiskaavan. Tässä on sinulle vehnästä; äiti koetti sulkea suun Pekalta. Mutta pienokainen vain yltyi puhumaan, kun sai vehnästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät