United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuresti kaivattiin patruunaa kartanon alueella, vaan vielä enemmän itse kartanossa; mutta Mannilla ja Tyynellä oli paitsi kaipausta vielä toinenkin murhe, joka rasitti heitä, ja tämän murheen tuotti heille patruunan viimeinen pyyntö. He tiesivät nyt hänen hartaimman toivonsa olleen, että he olisivat rakastaneet toisiansa, ja tämä hänen viimeinen toivonsa oli pyhänä pidettävä.
Ainoastansa ne, jotka lähiseuduilla hänen tunsiwat sisällisesti, oliwat saattamassa häntä wiimeiseen lepokammioonsa, ja seisoessaan hänen hautansa partaalla, wuodattiwat kaipauksen kyyneliä. Ne ne oliwat, jotka kauan wielä hänen kuolemansa jälkeenkin tunsiwat kaihoa, ikäwää ja kaipausta sydämessänsä.
Ihan ihmehen lapsi! Ainoa onnettomuus: kuuro kun on polonen!" Hurskahat naiset noin, ihastusta ja sääliä huutain, Kiertävät last' ihanaa, onneksi kuuro hän on. Mieltäni mun, miekkoisen, ei murhepilvet paina, Täytin vuotta kuusitoista viime helluntaina. Siit' on asti mieleni kuin hunajaa ja mettä, Tunnen toivot rinnassani, vaan en kyynelettä. Tuntisin jos kaipausta, siit' ei hiiskausta!
Isä unohti kaikki saadessaan nähdä esikoisensa; poika tunsi rakkauden kaipausta, jota hän ei koskaan ennen ollut tuntenut. Isäni, sanoi Bernhard, olen pahasti teitä loukannut... Puhukaamme siitä sitten, kun olet parantunut, sanoi kreivi. Luoja on lähettänyt meille nämä koettelemukset meitä rangaistakseen ja poistaakseen meidän suuria puutteellisuuksiamme: sinun ylpeyttäsi ja minun heikkouttani.
Pappilan tiiviisti verhotut ikkunat muistuivat hänen mieleensä. Kuinka huolellisesti Helena osasikaan häneltä estää jokaisen silmäyksen alueelleen! Täytyihän tytön sentään tietää, mitä hänen esiintymisensä kylässä merkitsi. Täytyi toki tietää, että hän huomenna lähtisi täältä eikä mahdollisesti palaisi konsanaan. Eikö Helena tuntisi lainkaan kaipausta puhutella häntä ensin vielä kerran?
Suuri määrä helleyttä ja syvää kaipausta lienee täyttänyt tuon yksinäisen vanhan vaimon sydämen viimeiseen tykytykseen asti, mutta hänellä oli sitä paitsi väkevä ja raitis mieli, joka ei ollut, suruun vaipuneena uneksinut elämänsä loppupuolta.
Ohimenevä ihailuni kohtasi nerokasta, rakastettavaa Ruotsin perintöruhtinasta hänen ollessaan Parisissa, mutta sydämeni jäi yhtä tyhjäksi ja kylmäksi kuin hänenkin. Ja kuitenkin olin luotu, minäkin, rakastamaan, niinkuin ainoastaan nainen voi rakastaa. Minäkin tunsin joskus kaipausta uhrautua toisen edestä. Mutta en ymmärtänyt itseäni.
Ja nyt he ovat kohta jo täysikasvuiset ja poissa.» »Voi, Jakob, minun oli oltava iloinen siitä, että minulla oli, kenestä pitää kenelle olla jotakin!» »Olen tosin hartaasti toivonut, että sinä olisit ollut jotakin minulle, Alette!» hän sanoi surumielisesti. »Sinä luulet, että vain sinä yksin olet tuntenut kaipausta... Mutta miestä tyydyttää ajan oloon ainoastaan työ.
Mitäpä siinä muuta oli. Awiokuulutukset käwiwät tawallista, laillista rataansa, wihkiminen myös ja niin oli noista molemmista, joita moni kadehti ja wielä useampi ylisteli, tullut awiopari. Peräläisten kaipausta liewenteliwät aika ajoin sydämelliset kirjeet nuorelta pariskunnalta.
Ja taivahani unhoon multa jäisi, Maan tomu ihanteitain himmentäisi. Vaikk' onkin, murhe, muotos synkkä, musta. Ja kaipausta, tuskaa monta tuot, Ja monta poltetta ja huo'ahdusta Mun rintaraukkahani loit ja luot, Niin kiitos sentään! Opetusta monta Ma sainhan sulta unhoittumatonta. TIED