Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Teeri- ja peltopyyparkoja tuotiin suurina terttuina kyökkiin ja sittekin vaati rouva yhä enemmän. "Kuule, Yrjöseni!" sanoi hän kerran, kun metsävouti istui murkinapöydässä palvelijain tuvassa. "Sinun täytyy hankkia meille otus. Kyökkipiika sanoo pyytäneensä sinulta semmoisen jo kahdeksan päivää sitte eikä sitä vielä ole näkynyt".
Kello oli kahdeksan tienoilla aamulla, ja aurinko alkoi jo hellittää polttavammin, kun Boleslav metsäseudun lävitse päästyään näki kotiseutunsa edessään. Kymmeneen vuoteen ei hän ollut astunut jalkaansa sen maaperälle.
"Kahdeksan neljättä." "Kun miehelle puuttuu ainoastaan kaksi vuotta hänen sataansa, on hän luultavasti paremmin oppinut tunteitansa tuntemaan; mutta hänellä on, tavallisesti, silloin hyvin vähän jälellä tunnettavana."
Tiedäthän, että olen tullut etsimään vanhaa isääni, vastasi tyttö vältellen. Kuuteen vuoteen emme ole hänestä mitään kuulleet. Sen vain tiedän, ettei mikään saanut häntä Ruotsiin siirtymään, kun hän vihollisen maahan hyökätessä lähetti äitini ja sisareni maasta pois. Meitä oli yksitoista lasta, kahdeksan veljeä ja kolme sisarta. Kuusi veljistä kaatui eräällä majuri Bertelsköldin johtamalla retkellä vähän ennen Isokyrön tappelua. Kaksi veljestä jäi kotiin isän luo, ja näistä kahdesta vietiin toinen Venäjälle, toinen lähti sotaan ja paleltui sitten kuoliaaksi Norjan tuntureilla.
Mutta minä luulen, että niitä on melkein mahdoton erottaa, sillä toinen pitää oikeana sen, mitä toinen pitää vääränä. Nyt esim. nämä kahdeksan kauppiasta varmaankin sanoisivat hra Kettusen tehneen väärin, jos tietäisivät, että hän se heidät peijasi.
Kun Vinitius saman päivän iltana palasi kotiin Forumin kautta, näki hän Vicus Tuscuksen päässä Petroniuksen kullatun kantotuolin ja kahdeksan bitynilaista sitä kuljettamassa. Hän heilutti kättään, sai heidät pysähtymään ja likeni verhoja. "Oletko nukkunut hyvää ja kaunista unta?" kysyi Vinitius ja hymyili nähdessään Petroniuksen nukkuvan. "Sinäkö siinä!" sanoi Petronius herätessään.
Ensimäisinä kulkueessa kulki kuusi tahi kahdeksan soihtujen tai sitten lyhtyjen kantajaa ja heidän perässään kaksi hautajaisairuetta pitkine, mustine, poimukkaasti harsokankaalla peitettyine sauvoineen. Heidän jälessään astui muutamia herroja virkapuvuissaan, kantaen vainajan ritarimerkkejä mustalla, hopeanauhoilla ympäröidyllä samettipatjalla.
Kysy häneltä, jonka tänään näet vaaleana istuvan, kysy häneltä sitä vuosien kuluttua, kun näet hänen melkein samallaisena, kysy: Eikö aika ole parantanut sydämesi haavaa? Hän vastaa suruisesti hymyillen: «Ei, aika lääkkeillään ei voi tunkeutua minun sydämeeni«. Aika voi lievittää surun, tekee sen enimmiten aina. Ei aina kuitenkaan. Kahdeksan vuotta on kulunut. 1 päivä kesäkuuta on taas tullut.
"Jos ei veljeni tytärtä kahdeksan päivän sisällä anneta minun haltuuni, niin kutsun minä lakia avukseni, ja jos ette lakia tottele, niin ryöstän hänet väkivallalla." Tämän mainittuansa nousi hän ylös, ja maitre Voigt katseli taas tumman-ruskeaa ovea, joka vei sisimmäiseen kammariin. "Vaan armahtakaapa vähäisen tyttö parkaa," pyysi Bintrey.
Pojalta pääsi syvä huokaus, josta Georgin huomio kääntyi häneen uudelleen. "Mikä nyt, koska noin huokaat, poikaseni?" kysyi hän rakkaasti. Pojan toinen silmä nauroi, toinen kiukutteli. "Eivät suju tänä päivänä läksyni", sanoi hän. "Kotiopettajani on ollut jo kahdeksan päivää matkoillaan, missä lie. Hän aina minulle hieman apua antoi ja nyt vaivaan aivojani, saamatta asioita selville.
Päivän Sana
Muut Etsivät