Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kati, sinulle minä annan kaulavitjani, ne sinä löydät tuosta kaapista, ja siinä on morsiusruununikin, se tuottaa sinulle siunausta, ja anna lastesikin kasteen jälkeen haistella sitä. Ja vaikka pitäisittekin häät kohta minun kuoltuani, niin pitää niissä kuitenkin olla soittoa ja tanssia. Tietäkää se.
Mutta pussistaan oli hän jättänyt pöydälle muutamia kylmiä perunoita ja hiiren syömän leipäkannikan. Holpainen löysi kaapista suoloja, joita hän pani veteen. Hiljaa viittasi hän poikia tulemaan ruoalle ja Maria myös; mutta tämä pudisti päätään ja jäi istumaan entiselle paikalleen.
En minä viitsi, sanoi Hermanni. Vei kirjan kaappiin ja lähti, paukauttaen hieman ovea. Isä jännitti katseensa pojan jälkeen, silmäkulmat hiukan rypistyivät, mutta kohta lientyivät, jota vastoin huulille ilmestyi omituinen hymynkierre. Sitten hän kaapista kopeloi Hermannin kirjan ja etsi silmälasinsa. Lampun otti katosta ja asetti lähemmäksi pöydälle.
Lupasit kuitenkin sillä aikaa, kuin poissa olin, antaa hänen maata täällä.» »Ei hänellä hätää ollut, koska nukkui.» »Entä jos olisi herännyt?» »Kyllä häntä katsomaan olisin mennyt.» Hely pudisti päätään ja aikoi mennä pois, mutta vaimo otti kaapista kaksi leipää ja antoi ne hänelle lausuen: »Tässä on leivät, ne pitää sinun vielä saaman, niinhän olemme suostuneet.»
Sinne mene, sieltä vaatteet ota, pane nurin yllesi ja lue nurinpäin sen loihtu.» Panu menee sakastiin, löytää messukasukan kaapista, pujottaa sen nurin päänsä yli, palaa takaisin kirkkoon ja lukee alttarin edessä nurinpäin Isämeidän rukouksen, jonka oli ensin Rampa-Riitan äidiltä oikein päin oppinut.
Tämä värtäjä tulee tyttöä kysymään kuin kintaan mallia talosta lainaan luullen, että se on niin kaapattava kuin leipä kaapista. Häpeä veikkonen ja mene sillä kunnialla samaa tietä takaisin kotiisi ja pyydä anteeksi vanhuksiltasi. Niinkuin sattuu hyvilleen, niin ottavat vielä kotiisi.» Minä kävellä votkin ulos. Tunsin kun housuissani paikan laidat reppasivat kuin hurtan korvat.
Ajatellessani näitä asioita, tuli pieni, noin kahdentoista vuotias tyttö lasi-ovesta sisään ja, tuijottaen ensin kauan aikaa minuun, meni huoneen toisessa päässä olevan kaapin luo ja aukaisi kaapin oven avaimella, joka hänellä oli kädessä; kaapista hän otti pienen valkoisen paperikääryn ja lähti sitten ulos samaa tietä kun oli tullut, mutta katseli kaiken aikaa minua niin tarkasti, että hän ei huomannutkaan mihin meni, vaan töytäsi ovea vasten aika kyytiä.
He olivat jo ovella, kun Panu huusi heidät takaisin. Rahaa saanette! Vielä riittänee haltijain aarre tämän talven varalle. Teille kelvottomille haltijain uhrimaljan tyhjennän. Hän otti tuvan nurkasta kaapista haltijan hopeaisen uhrimaljan, joka oli täynnä hopearahoja, ja tyhjensi sen pöydälle: Ottakaa siitä, kun iljennette! Miehet katselivat epäillen toisiaan.
Sulttaani, kahlekoira, se tunsi hänet ennaltaan, ja lisäksi oli hän ottanut mukaansa palasen siannahkaa. Sitten oli hän asettunut takaoven eteen ja kurkistellut avaimenreiästä. »Porstuassa on suuri kyökkikaappi, ja jos Helena neiti, tarkotan huomisaamuksi tahtoo antaa kaapista ulos jauhoja ja kahviksia, täytyy hänen tulla näkyviin.
"Hyvä herra", virkkoi hän, "olkaa hyvä ja käskekää antaa minulle ryyppy viinaa; tee ei ole meidän, kasakkain, juomaa". Minä tein kernaasti hänen tahtonsa. Isäntä otti kaapista viinapullon ja lasin, meni hänen luokseen ja, nähtyään hänen kasvonsa, virkkoi: "Ahaa! Oletpa taas näillä mailla! Mistä nyt matka?"
Päivän Sana
Muut Etsivät