United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouva puolestansa otti kohta kahvikeittimen kaapista, toi minulle säästetyn torttupalasen syötäväksi ja pian istuimme kodikkaan kahvipöydän ympärillä.
Valee otti pullon kaapista ja kaatoi ryypyn mieheen. Se oli luultavasti vielä kotitekoista perää, sillä varakkaammat sitä olivat varustaneet siksi, että riitti monen vuoden tarpeeksi. Valkolaisen asian otti Valee verrattain paljon keveämmältä kannalta kuin Hautalainen, minkä ehkä vaikutti se, että hän yleensä ei ollut paljoa sekaantuneena takaussitoumuksiin, ja se, että hän oli varakkaampi.
Jukke kekautti päätään: »Kyllä isäntä emäntiä saa, jos haluaa. Kyllä sitä hevosia saa, jolla talli on». »Ei se ole otettava niinkuin leipä kaapista». Juken mieli meni Siiriin ja hämmentyi siihen ne talousajatukset.
Muutamana päivänä tullessansa odottamatta kotiin näki hän pojan seisovan varpaillaan jakkaralla ja kurottaen hakemaan jotakin kaapista. Mitä sieltä tahdot? sanoi Torger kovasti. Viulua! änkkäsi poika. Kyllä minä sinulle näytän, jos kosket viuluun, sanoi Torger, nosti hänen alas ja ravisti häntä.
Siihen luottaen ja saatuansa myös minun suostumukseni, otti hän niitä jo ennalta osan käsille, muun muassa lautasia ja lampun lukollisesta kaapista, jonka sopimalla avaimella yhdessä avasimme. Tämmöisen rohkeutemme perustimme myöskin siihen isännyys-valtaan, jonka tavarain omistaja lähtiessään oli jättänyt minulle.
Tämä ilkeä nainen, jonka parhain taipumus, lähinnä hekkumaa ja vallanhimoa, oli saaliin-ahneus, pani juuri paraikaa talteensa luostarin muutamia kulta- ja hopea-astioita, joita hän löysi kaapista abbotin huoneesta, kun Markus isä syöksi hengetönnä sisälle ja huusi kiivaasti: "Jumala olkoon meidän kanssamme, teidän armonne, sillä kuningas tulee!
Puutetta hän olisi kärsinyt jo parast'aikaa ja sitten leskenä kolmen pienen lapsen kanssa! Köyhäinhoitoon olisi täytynyt turvautua, eihän siinä muu olisi auttanut. Häntä puistatti. Maria otti kaapista viinipullon, jonka patruuni edellisenä iltana oli tuonut, ja asetti sen ynnä lasit valmiiksi pöydälle. Hyvää viiniä, he eilen siitä joivat jo puolet.
"Ensin juomme tilkkasen", sanoi Åbergin herra ja vei Knut Gyldenstjernan vieras-saliin; siellä koputti hän veitsenvarrella pöytää ja huusi kellari-pojalle: "Tuo liukkaasti kannullinen viiniä paraasta lekkeristä; olen piirtänyt renkulan siihen merkiksi". Hän otti sitte kaapista kaksi hopeapikaria, pyyhki niitä nutullaan, kaasi viiniä ja sanoi: "Tämän pikarin juon pohjaan jalon Knut Pietarinpoika Gyldenstjernan muistoksi, toivoen, ettei hän pane joutavaa leikinlaskua pahaksi, vaan edelleenkin pysyy rakkaimpana ystävänäni, niinkuin ennen".
"Mitä, sanopas." "Viinaa." "Mistä sinä tiedät että siellä viinaa on?" "Olenhan nähnyt ja maistanutkin viinaa. Se oli pahaa, hyvin pahaa ... niin, niin pahaa että... "Kuinka pahaa?" "Niin pahaa, että poltti suutani ja kurkkuani kuin valkea ... olin tukehtua." "Kuka sinulle viinaa antoi?" "Eipä kukaan, minä otin sitä itse äidin kaapista.
Eräänä kesäpäivänä hän epäröityään päätti toimeenpanna katsastuksen; ja vaatekaapista lenteli koiperhosia. Hänen hameensa riippuivat rivissä naulakon reunasta, jolla oli kolme nukkea, leikkivanteita, talouskaluja ja hänen käyttämänsä pesuvati. Naiset ottivat kaapista hameet, sukat, nenäliinat ja levittivät ne molemmille vuoteille, ennenkuin taas panivat ne kokoon.