Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Parasta olisi kumminki, jos ilma seisovaiselle näyttää, mennä huomenna lahden taakse", virkkoo Kölliskö, "takalon heinikon ehtisi jonaki sadepäivänä kaataa, kun ei käy etemmä meneminen". "Sehän on viisainta", myöntää isä. Kenelläkään ei tähän ole mitään muistuttamista, joten siis asia on päätetty. Tapani on siis sekä luonteensa että tapojensa suhteen semmoinen, kuin vanhanpojan arvolle sopii.
"Hih, hih, hih, huh, huh, huh, hah, hah, hah; Jesus ole kiitetty; Jesus ole kiitetty; eipä uskalla Tapani meille syntiä anteeksi todistaa", ja näin hyppien ja huutaen meni joukko kirkolle päin. "Menemmekö seuroihin?" kysyin Leenalta jälleen, puun alle istuttuani. "Mennäänpä kerran", sanoi Leena. "Mutta minä tulen myös", arveli Kölliskö. Seurat olivat eräässä talossa kirkon luona.
Sitte käski hän ajaa kaikki hevoset rinnakkaa tuulen puolelle itseään ja niin sitä aika vauhdilla huilattiin tuon kolmea neljännestä leveän lahden yli. "Konsti se on, joka pelaa", arveli Kaurismaan Aappo Kölliskön konstit nähtyänsä. Ennen mainitun rantasauran luo päästyämme sitoi Kölliskö hevosensa sauran tukeen ja sanoi Kaurismaan Aapolle: "Käännä hevosesi suojan puolelle!"
"Tupakka se panna pitää, vaan lähtö pitää olla raitis", arvelee Aappo, ottaa tuohisen tuosan ja pistää sieltä yhden nopan suuhunsa, useat miehistä tekevät samoin, toiset pistivät piippuun. Kölliskö astui aitan ovelle, silmäsi merelle ja sanoi: "ohoo, jopa merivesi on solahtanut, paras kai on että menemme ja kaadamme heti tuon jalkaheinän, kun vesi on alhaalla.
On kesäinen sunnuntai-ilta, jolloin maanmieski saa hetken hengähtää ankarasta työstään. Ikäänkuin itsestään johtuu mieleeni kuvia menneiltä ajoilta. Mitähän siellä kotona nyt puuhataan? Kuinka paljo sentään ovat nuo olot kodissa muutamien vuosien kuluessa muuttuneet. Kun tuon onnettoman heinäretken perästä saavuin tohtori R:n kanssa kotia, oli Kölliskö menettänyt kerrassaan entisen ryhtinsä.
Pyhävaatteisinsa ei hän koskaan ole pukeutunut muulloin, kuin kirkkoon mennäksensä, ei ainakaan viiteentoista vuoteen. Hän ei käy koskaan kylässä; ei edes lähimmässä naapurissakaan, enempi kuin pidoissakaan. Aina hän vaan köllistelee kotona, josta hänelle täydellä syyllä olemme antaneet tuon kauniin lisänimen Kölliskö.
Milloinkaan ei hän tosin tee mitään isän ja meidän neuvoa kysymättä, mutta neuvottelu käy poikkeamatta seuraavaan tapaan: "Mihin huomenna lähdetään", kysyy Kölliskö iltasella perheen keräyttyä isän ja äidin kamariin. "En tiedä", vastaa isä. "Olisi kaadettava se viimeinen heinikko takalolla", arvelee Aaro.
Kölliskö ja Anna olivat myös häissä. Seuruuselämä näkyi tälläki kertaa muodostuvan samanlaiseksi kuin isävainajan peijaissa. Illan suussa meni Kaurismaan Aappo pirttiin pitämään seuroja, joihin suuri osa hääväestä seurasi häntä.
Ja nyt alkoi myöskin tapahtua sitä, mitä tähän asti ei vietä koskaan ollut tapahtunut, että muiden työhön lähdettyä jäi Kölliskö toimettomaksi kotia kaikeksi päivää. Illallisessa perheneuvottelussa oli tullut päätökseksi, jotta heinät ovat nyt kierän jään aikana Lahdentakaa kotia vedettävät.
Se oli tosin hupaista sekin, mutta ei voinut poistaa tyhjyyttä sydämissä... Maria näkyi tulleen koko perheen lemmikiksi ja kodin sieluksi. Isä ja äiti kohtelivat häntä vanhemman rakkaudella ja Kölliskö osoitti Marille nähtävää kunnioitusta. Aaro ja Mari rakastivat toisiaan todellisella rakkaudella. Kölliskö oli nähtävästi anastanut talossa entisen asemansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät