Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Kölliskö valjasti illalla hevoisen ja ajoi Leppiniemeen. Hän säpsähti nähdessään Kaurismaan Aapon siellä. Renki oli päivällä kotoa palatessaan tavannut Aapon, ja kertonut hänelle Simon viheliäisestä tilasta sekä maininnut isännän käskeneen hänelle hankkia luotettavan vartian.
"Sitä voimaa ei ole kenelläkään ihmisellä", sanoi kiertokoulunopettaja. "Eipä olekaan", sanoi Kölliskö, "mutta ihmiset eivät kumminkaan ajan pitkään voineet tyytyä tuonlaiseen tyhjyyteen..." "Itsehän olivat ummistaneet silmänsä ja korvansa totuudelle", sanoi opettaja.
Mutta kun kaikki kuormat ovat kylki kyljessä kiini, syntyy siitä semmoinen paino, että on mahdoton ankarimmankaan tuulen saada pahasti rekiä virraamaan. Niin arveli Kölliskö ja siinä oliki hän oikeassa. Muut hevoset olivat jo asetetut paikalleen riviin paitse nuori Raudikko, joka vielä seisoi sauran vieressä.
Mutta Kölliskö parka, häntä eivät nuo rauhoittavat tiedot näyttäneet paljon huvittavan. Hänen sydämensä oli kokonaan murtunut.
Iloisen ja onnellisen näköisenä hääri hän navetassa, kyökissä, pirtissä ja kaikkialla missä tiesi apua tarvittavan. Veitikkamainen nauru ja leikillinen laulu se helähteli usein sieltä missä Elli oli; ja tietäähän tuon! Kölliskö näytti muuttuneen muudanta vuosikymmentä nuoremmaksi.
Kenenkään mielestä ei tässä mitään merkillistä ollut, sillä viime käräjissähän oli Kölliskö Annan pyynnöstä määrätty Järvimaan pesuuden holhojaksi ja täytyihän sen Kölliskö paran aina silloin tällöin pistäytyä katsomassa mitenkä ne talon asiat kunnossa pysyvät.
Kaikki alkoivat yhteen ääneen tuomita Köllisköä ja tuomita Annaa, joka maailman lasten kanssa yhtyy ylistelemään heidän omiansa. Tässä ei ollut enään sananvuoroa Köllisköllä eikä Annalla. "Mutta kuinka Jumalan tähden olet joutunut tuohon joukkoon?" sanoi Kölliskö, vapisevin askelin lähestyen Annaa. Tämä purskahti katkeraan itkuun, eikä voinut mitään vastata. "Kas sillä lailla, se käy laatuun.
En voi sanoa miten kauvan olimme tiedotoinna viruneet aitan permannolla, kun vihdoin Kölliskö hyppäsi ylös, huudahti kolkosti: "Missä on Mikko", ja kiiruhti paikalle, mihin oli nähnyt hänen kaatuvan. Muut kiiruhtivat perässä ankaraan sateesen sitä myöten kuin olivat ehtineet jälleen tietoisuuteensa. Mikko makasi suullansa, jalat, kädet levällänsä ja tavaramyttynsä oli muutaman kyynärän päässä.
Isä selitti likemmin asiaa Kölliskölle, joka näkyi rupeavan huomaamaan mistä oli kysymys. "Leppiniemi on hyvästi asuttu maa ja on ollut semmoinen ijänpäivän, eikä luultavasti nouse kalliiksi", arveli Kölliskö ja vaipui taasen omiin mietteisinsä. "Mutta minä soisin", sanoi Simo omituisen kolealla äänellään, "että, jos Leppiniemi kerran meille huudetaan, se annettaisiin minulle.
Joka ainoa ilta, kun perhe on puhdetöitä tekemään pirtille kerääntynyt, lukee Kölliskö jonkun luvun Raamatusta, jonka johdosta sitten syntyy useinki vilkas keskustelu äidin, Kölliskön ja Leenan kesken.
Päivän Sana
Muut Etsivät