Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
"Mitä sinä nyt mietit, Mauno?" kysyi emäntä ja katsoi häntä niin lempeästi silmiin. "Käymme yhdessä vähän kylässä", sanoi Mauno umpinaisesti. "Missä?" "Senpähän saat sitte nähdä." Samassa sai renki Maunolta käskyn panna hevonen aisoihin, ajore'en eteen. Isäntä puki kiireesti vaatetta ylleen ja pian olivat he matkalla.
Silloin tulee ero ja saatpa nähdä, että isä sinulta kyynelsilmin hyvästiä ottaa. Kun sitte tavan takaa käymme Appelassa, niin isä juoksee kujansuuhun saakka meitä vastaanottamaan.
Juurtua johonkin maapilkkuun? Kiintyä siihen tunteillaan, sydämmellään? Herra varjele, sehän olisi kauheata henkistä vankeutta. Jota kärsii mielellään, neiti Werther. Onneton se ihminen, joka ei rakkauden kahleita kanna. Te rupeatte runolliseksi. Jääkää tänne kesäksi, neiti Werther, niin käymme yhdessä katselemassa seutua. Täällä on kaunista, tiedättekö.
"Oi, niin kauvanko olemme täällä istuneet", sanoi Anna. "Lähdemme vihdoinkin kotiin, hyvästi nyt Olli!" sanoivat Anna ja Risto. "Kyllä käymme tiheään sinua katsomassa, Olli, niinkauan kun sinä et pääse käymään meillä", vakuuttivat he. Olli päästi nyt Saaran, joka oli olevinaan hyvin tyytymätön, kun oli muka täytynyt niin kauvan odottaa.
Theodorilla on teoriassa samallainen uskonlaki, mutta se menehtyy niin syvään tämänaikaisten surkeuksien viheliäisyyteen, että hänellä on siitä vähän hyötyä. "Niin," sanoi hän eräänä iltana, "me käymme turmiotamme kohti. Jenny neiti, saanko luvan pyytää teiltä palasen sokeria teeni sekaan?"
Alheidi tahtoo Salikilta salata väsymystään, hän pysyttelee vielä pystyssä, vaikka horjuen. Salaman nopeudella hyppää silloin Salik ratsunsa selästä, "Rientäkää, etsikää, olisiko mahdollista löytää lähde! Käymme lepäämään, vaikka tuhannet vainolaiset kintereillämme olisi!
Ritari, ritari! RISTIRITARI. Ken huutaa? Ah, te, Daja! DAJA. Hiivin hänen ohitseen. Vaan vielä meidät nähdä vois hän, siinä kun seisotte. Mua lähemmäksi tulkaa puun taa siis tänne. RISTIRITARI. Mitä siis? Mik' on noin salaperäistä? DAJA. Niin, salaisuushan mun tänne toi ja kaksinkertainen. Mä yksin tiedän toisen toisen taas te yksin. Jospa vaihtokauppaan käymme?
Tottuneesti ja ihmeen reippaasti he sitä liikuttivat ja asettelivat, niin että Pietari sanoi, että he hänen mielestään olivat tavattoman väkeviä miehiä. "Kyllä kai ajan pitkään käymme väkeviksi", sanoi Pekka. "No, jos sinä voimistut yhtä väkeväksi kuin olet pitkä, niin ei sinulle moni piisaa voimissa."
"Ettekö välistä luekin jotain sunnuntaina?" sanoi hän noin melkein itsekseen; ei kukaan vastannut; hän katsoi tarkkaan Katia, jolloin tämä vastasi: "Emme, me lystäilemme." "Niin millä sitten?" "Voi, kuin te kyselettekin; juttelemme, laulelemme ja sen perästä käymme kävelemässä." "No, mitä te juttelette?"
HANNA. He miekasteli, viimein kaatui hän, Mi huohottaen makaa tuossa nyt; Sielt' lähetti hän petollisen luodin Ja sama ampuma sun herätti. TYKO. Se nukuttavi mun. Nyt lepoon käyn. ELMA. Niin, lepoon, lepoon käymme molemmat; Täss' ompi meillä sammalhieno sija. TYKO. Ei vielä, tyttö, ensin sepel päähän! Nyt seisot morsianna, ja nyt »luonto, Käy vihkimään».
Päivän Sana
Muut Etsivät